HYVÄN OMANTUNNON BANAANIKAURAKAKKARAT

Helppoa, hyvää ja tervellistä. Sellaistahan aamiaisen – ja kaiken muunkin ruoan – pitäisi olla. Mutta jotkut meistä kuuluvat meihin, jotka eivät aamulla tahdo saada mitään alas ja pelkkä ajatuskin kaverin haukkomasta meetvurstireissumiehestä heti aamutuimaan puistattaa... Makeita kakkuja, keksejä tai muita leivonnaisiahan ei Suomessa mielletä normiaamiaiseksi ollenkaan, muualla maailmassa kyllä. Kaurapuuroa sen olla pitää!

Näissä järjettömän yksinkertaisissa aamiaiskakkusissa on kaikki kohdillaan – paitsi ehkä ulkonäkö. Järin suloisia ne eivät ole, mutta sitäkin makoisampia ja terveellisempiä, pelkkää luonnon hyvää ilman rasvaa ja lisättyä sokeria! Ja yritäpä sanoa kaurakakkara nauramatta heti aamutuimaan!

Perusraaka-aineet ovat vain banaani ja kaurahiutaleet. Ainoastaan. Lisää karmapisteitä ropisee, kun varmistat, että täysjyväkaurahiutaleet ovat luomua ja banaanit reilun kaupan. Lisukkeita voi halutessaan lisätä oman maun mukaan: pähkinöitä, rusinoita, kanelia, kookosta... Tässä versiossa on mukana kourallinen rouhittuja pähkinöitä sekä jälkikasvun pyynnöstä ruokalusikallinen Nutellaa. Toimii.

16 kpl

3 keskikokoista ylikypsää banaania
3 dl luomukaurahiutaleita

Muussaa banaanit haarukalla ja lisää sekaan kaurahiutaleet sekä halutessasi lisukkeet. Koska banaanit tuppaavat olemaan erikokoisia, kaurahiutaleiden määrää saattaa joutua hieman säätämään, jotta seos on kosteaa mutta kiinteää. Annostele lusikan avulla leivinpaperille ja paista 200 asteessa 15 min. Anna jäähtyä kunnolla, kakkuset kiinteytyvät vielä tässä vaiheessa. Säilytä ilmavasti, jotta eivät lötkisty uudelleen.

VINTAGE-KASTEHELMI

Isotätini Valma nukkui pois pari viikkoa sitten. Meitä jälkeenjääneitä pyydettiin poimimaan hänen jäämistöstään jokin muisto itsellemme. Valma-tädin luona juotiin aina paljon kahvia ja pöytä notkui makeita herkkuja. Siksi oli jotenkin luonnollista valita oma muistonsa juuri astioiden joukosta. Näiltä retroilta Kastehelmi-lautasilta muistan syöneeni kääretorttukimpaleen jos toisenkin... Kaunis, eikö?

Lepää rauhassa, Valma-täti. Muistan sinut ihanista herkuistasi.

SEA WORLD CAKE

Talvi on taas ollut niin pirun pitkä ja pimeä, että Reseptivaraskin on syönyt vain henkensä pitimiksi ja käynyt keittiössä lähinnä punaviinipulloa avaamassa. Mutta heti kun valon määrä ulkona lisääntyy, alkaa inspiraatio kuitenkin taas kihelmöidä takaraivossa ja reseptit pyöriä mielessä. Valo saa aikaan myös sen, että sörsseleitä on taas mukavampi kuvata kun ne eivät näytä valjuilta koiran oksennuksilta kelmeässä keinovalossa. Eli tästä se taas lähtee – uuteen nousuun!

Korkataan kevätkausi synttärikakulla. Molly 7v. toivoi meriaiheiseen kakkuunsa mahdollisimman paljon koristeita ja karkkeja, ja minä tein parhaani. Enempää ei mahtunut!

 

DIRTY BRITA

Kuka väitti, ettei kaikkea muka voi saada? Hah! Kun tekee mieli sekä syntisen samettista, suussa sulavaa mutakakkua että Britan paahdettujen manteleiden makuista rapsahtelevaa marenkia, syntyy mutaojan kautta kahvipöytään kiivennyt Dirty Brita.

Mutaojaosastoa edustaa tässä versiossa ikiaikainen lemppari, hyväksi havaittu Talon Suklaakakku. Noin vartti ennen arvioitua kypsymisaikaa pinnalle levitetään Britan marenki:

2 munanvalkuaista

1,5 dl sokeria

Vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Levitä marenkivaahto kakun pinnalle, ripottele päälle mantelit ja työnnä komeus takaisin uuniin. Kun marenki on saanut kauniin värin pintaansa ja mantelit paahtuneet, anna jäähtyä hetki. Tomuttele pinnalle tomusokeria ja koristele vaikka sulatetulla suklaalla, kuten tässä.

MITÄ ÄITI EDELLÄ...

...sitä tytär perässä.
Teiniä tosin kiinnostaa yleensä enemmän valmiiden tuotteiden valokuvaaminen ja syöminen. Ja tuotekehittely. Syö ja arvostelee. Mutta kauniita kuvia se ottaa. Ja hyvin syö. Kauniskin se on. Ja fiksu. Ihan äitiinsä tullut.

Kodin Kuvalehden joulunumerossa hymyilee hän

BROCCOLIPERUNAA ELI MÖSSÖ URHOOLLINEN

Kun ulkona luonto näyttää toden teolla valmistautuvan talven tuloon, mutta itse haluaisi epätoivoisesti vielä pidellä kiinni viimeisistä kesämuistoistaan, tarvitaan lohturuokaa. Eli Mössö Urhoollista. Kesäaikaan tämä herkku on nimeltään tyylikkäästi broccoliperunaa ja sen ainekset saa tuoreina ja kotimaisina suoraan torilta, mutta talvella kaikki on toisin. Ainakin Suomessa.

Eihän tämä kaunista katseltavaa ole, mutta takuulla hyvää senkin edestä. Parsakaalia tavalla, josta kasviksia kaihtavat nirsotkin lapset tykkää (minähän en sellaisista kummajaisista mitään tiedä, mutta kertovat niistä hurjia huhuja). Kauniimpaa mössöstä saa, jos jättää jogurtin pois ja sekoittelee ainekset varoen toisiinsa, mutta minulle se juuri tuo siihen sitä lohturuokamaista fiilistä.

Ja jos joku nyt vielä uskaltaa väittää, että hyvänmakuinen lohturuoka ei voi olla myös ääreensä terveellistä, voi lopettaa lukemisen tähän. On nimittäin väärässä ja minä en jaksa tyhmien ihmisten kanssa kinata.

LISÄKKEEKSI KAHDELLE

4 PERUNAA
1 NYRKIN KOKOINEN PARSAKAALI
1 VALKOSIPULIN KYNSI
n. SENTIN PALA TUORETTA INKIVÄÄRIÄ
1 dl TUOREITA tai PAKASTETTUJA mutta siinä tapauksessa kotimaisia HERNEITÄ
(kotimaisia siksi, että niitä ei tässä kypsennetä, vähän lämmitetään vain)
n. 1 dl LUONNONJOGURTTIA
hulautus OLIIVIÖLJYÄ
ERILAISIA SIEMENIÄ, PÄHKINÖITÄ TAI MOLEMPIA
SUOLAA

Keitä kuoritut ja paloitellut perunat suolavedessä melkein kypsiksi. Lisää ihan loppuvaiheessa suupaloiksi pienitty parsakaali. Parsakaalin ei tarvitse kauaa kiehahtaa, riittää että se vain vähän lämmittelee ja on vielä al dente.
Kuori, murskaa ja hienonna tällä välin valkosipuli ja inkivääri ja sekoita ne jogurttiin ja oliiviöljyyn.
Kun perunat ja broccolit ovat kypsiä, kaada vesi pois ja lisää herneet kattilaan niiden sekaan lämmittelemään. Sekoittele varovasti puulastalla, että peruna murskautuu ja mössöytyy. Kaada sekaan jogurtti ja heitä vielä perään kourallinen pähkinäsiemensekoitusta.

AAMU, JONA ANKAT EIVÄT KELLUNEET

Synttärikakku 6-vuotiaalle

Päivänsankarin toiveena oli kylpyamme ja keltainen kumiankka. Kerran aiemmin uima-allaskakkua väsätessäni tein vettä hyydyttämällä sinistä gatoradea. Tällä kertaa hyytelö ei kestänyt sokerimassa- ankkojen painoa, ja olivat sitten lopulta näköjään niin isoja, että niillä olisi ollut aika ahdasta kylpeä yhdessä. Joten muut saa nyt katsoa kun yksi sukeltaa...
Onhan nuo ankat aika kotikutoisen näköisiä, mutta niillä mennään!
Ihanaa synttäriä suloiselle Suskille!