RESEPTIVARKAAN AVOKADOPASTA ja elämän mullistava oivallus

Kaikki kunnia Gullichseneille, avokado ansaitsee kaiken saamansa suosion. Mutta minä tykkään omasta versiostani enemmän. Joudun olosuhteiden pakosta kokkaamaan usein vain itselleni, ja kun näin tylsästi käy, kehittelen annokseni vain ja ainoastaan lemppariaineksistani. Kuka sitä nyt pahaa ruokaa vasiten tekisi? 

Reseptivarkaan keittiössä avokado saa – yllättäen – seuraansa sitruunaa. Paljon. Muut irvistelisivät, mutta kun itselleen tekee, saa vetää överit ihan rauhassa. Tuore raastettu inkivääri on toinen maku, joka nostaa toisilta tukan pystyyn, mutta tekee tämän ruoan entistäkin raikkaammaksi, vihreämmäksi ja keväisemmäksi. Kourallinen rouhittuja manteleita tuo mukavasti suutuntumaa. Tykkään!

SE OIVALLUS:

Valkosipulia olen elämäni aikana kuorinut ja hienontanut varmasti kymmeniä kiloja. Keittiöveitsen lappeella kun kynnen litistää, kuori irtoaa helposti, ja sen jälkeen muhju hienoksi veitsellä. Näin olen oppinut sen tekemään ja kätevästi se on käynyt. Mutta kokeilepa HAARUKKAA! Litistä kynsi haarukalla, kuori irtoaa kuin itsestään. Sen jälkeen riittää pari reipasta painallusta ristiin rastiin, ja kynsi on kauniisti murskana. Vau. En enää palaa veitseen.

yhden naisen annos:

puolikas avokado
1 pieni valkosipulinkynsi HAARUKALLA kuorittuna ja murskattuna
teelusikallinen tuoretta, raastettua inkivääriä
sitruunamehua tarpeeksi
kourallinen rouhittuja manteleita
loraus oliiviöljyä

Kun pasta kiehuu reilusti suolatussa vedessä, sekoita kaikki muu paitsi mantelit mössöksi. Muista panna suolaa tarpeeksi, muuten mikään ei maistu miltään.

Kun pasta on kypsää, ota talteen kupillinen keitinvettä siltä varalta, että pasta tuntuu kuivalta kun olet sekoittanut mössön siihen. Sotke kaikki sekaisin. Sekoita lopuksi mantelit, ripottele muutama pinnalle.

Syö parmesaanin kanssa. Kylmä, rutikuiva valkkari menee myös mukavasti.

KANAROONI

Reseptivaras on kokannut viimeiset 20 vuotta. Päivittäin. Sekalainen seurakunta pöydän ääressä vaihtuu tasaiseen tahtiin, ja vaikka välillä pellavatyykille katetaan perintöporsliinit ja kristallilaseissa kuohuu samppanja hanhenmaksakanapeiden kadotessa herkutteleviin suihin, useimmiten keittiössä 

loihditaan hyvää, nopeaa ja terveellistä arkiruokaa.

Eineksistä Reseptivarkaan keittiössä armon saa vain Jalostajan luomuhernekeitto. Kaikki muu tehdään itse. Jokainen arkiruokaa vuodesta toiseen vääntävä tietää, miten helposti sitä puutuu rutiineihinsa ja juuttuu luuppiin, jossa pyörittää vain niitä hyviksi havaittuja, tuttuja ja turvallisia.

Miniteinin kanssa ideoitu ja yhdessä valmistettu lempeänmakuinen kanarooni ampaisi kerralla Reseptivarkaan arkiruokaluuppiin. Ja nyt varoitus: Tehotuotetun broilerinhan ei sinänsä pitäisi kuulua ihmisen ruokavalioon lainkaan, mutta aina ei jaksa onnistua. Kun on kerran oikeasti takapihalla tepastelleen kanan jumalaiseen makuun päässyt, itkettää poimia se minuuttipihvipaketti marketin hyllyltä. Pajuniemeltä saa nykyään luomukanaa, jos se maailmantuskaa yhtään helpottaa. Anyway, tähän suikaloin minuuttipihvejä kun ei muutakaan ollut.

RESEPTI

400 gr pussillinen makaronia (tai jotakin muuta pastaa)

arviolta 400 gr broileria (kolme minuuttipihviä)

puoli tölkillistä kikherneitä

tuoretta timjamia

puolikas sitruuna

1 valkosipulinkynsi

2 kananmunaa

1 prk Kolmen juuston ruokakermaa + 5 dl vettä

KEITÄ makaronit suolatussa vedessä.

LEIKKELE broilerfileet saksilla silpuksi ja ruskista ne kevyesti tilkassa öljyä.

LISÄÄ pannulle valkosipuli, kikherneet, puolikkaan sitruunan raastettu kuori ja mehu, pari ruokalusikallista silputtua tuoretta timjamia. Anna niiden lämmitellä yhdessä kunnes 

makaronit ovat kypsiä.

SEKOITA kypsät makaronit ja pannun sisältö keskenään ja kippaa öljyttyyn vuokaan.

KAADA ruokakerma mittakannuun (vai mikä sen nimi on?) Lisää vettä niin, että nestettä on yhteensä 7 desiä. Riko sekaan kaksi kananmunaa ja vispaa sekaisin.

KAADA munamaito vuokaan ja töki sössöä vaikka lusikalla niin, että maito uppoaa sinne tasaisesti.

PAISTA noin 200 asteessa noin tunti.

HUOM! Miniteinin mielestä tämän version kanssa ei tarvita ketsuppia!

HUMMUSPASTA

Jos edellinen villitys oli avokadopasta, tässä tulee uusi!
Tässä taannoinhan uhkasivat avokadot loppua kaupoista, kun kaikki halusivat testata uutta reseptiä. Nyt loppuvat kikherneet ja rucola, ennustaa Reseptivaras. Tässä sapuskassa on tismalleen samat edellytykset uudeksi ilmiöksi! Helppoa kuin heinänteko mutta AH! niin hyvää... Ja mikä parasta – vielä terveellistäkin! What more do you want?

Hummuspasta on malliesimerkki siitä, miten nerokasta yksinkertaisuus voi olla. Miten kaksi herkkua yhdessä nostaa lopputuloksen potenssiin sata. Miten johonkin ruokaan voikin tulla tällainen himo!

KAHDELLE:

1 tölkki kikherneitä (voit toki liotella kuivattujakin ensin yön yli mutta laiska kätevä emäntä nappaa ne säilykehyllystä)
2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
pari kourallista silputtua rucolaa
kitsastelematta hyvää oliiviöljyä
suolaa
tarjoiluun parmesaania
ai niin ja pastaa tietysti

Sillä välin kun pasta kypsyy, valmista hummus. Soseuta sauvasekottimella kikherneet, valkosipulinkynnet, puolen sitruunan mehu ja reilu loiskahdus oliiviöljyä. Suolaa maun mukaan.

Silppua rucola.

Kun spaghetti on kypsää, säästä pari desiä keitinvettä ihan sitä varten, ettet uskaltanut panna hummukseesi tarpeeksi öljyä ja pastasta tulee kuivaa. Sekoita KAKSI KOLMASOSAA hummuksesta ja silputtu rucola spaghettiin kattilassa ja sekoita hyvin. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä tai sitä keitinvettä.

Jaa ruoka lautasille, lisää päälle lusikallinen hummusta, maun mukaan sitruunamehua ja pari rucolanlehteä koristeeksi.

VINKKI: Myös annoksen päälle murusteltu feta toimii. Sitä ei nyt vaan tällä kertaa ollut jääkaapissa.

PS. Oikeassa hummuksessahan on myös seesaminsiementahnaa eli tahinia. Sen voi sotkuun lisätä, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja aika paljon kevyempää, ilman että maku kärsii piiruakaan!

SPAGHETTI ALLE VONGOLE CON PASTIS

Nimi näyttää niin pöljältä suomeksi, että saatte sen nyt italiaksi. Vai mitä sanotte – simpukkapastisspaghetti? Duh! Toki se voisi olla vaikka Marseillen mamman simpukkapasta. Tai jotain. Nimihän sinänsä on sivuseikka, pääasia että pöperö on hyvää. Ja tämä on.

Jutun juoni on tietenkin se pastis. Häivähdys aniksen makua nostaa tämän pastan juhlaruokien joukkoon. Jälleen kerran helppoa, nopeaa ja näyttävää – ja helvetin hyvää – vähän niin kuin kätevä emäntä itsekin. Varovainen kannattaa silti olla, sillä liika lotraus tekee mausta makean ja ätläkän.

Kuvat voisivat ehkä olla kauniimpiakin, mutta nälkä oli aivan sumea ja koska kyseessä on jo traditioksi muodostunut uudenvuodenaaton juhlaherkku, ei kuvaamiseen tällä kertaa jaksettuehdittymaltettu paneutua tämän kummemmin. Lasiin kylmää, rutikuivaa valkoviiniä taikka kuplivaa ja täysin kattiloin kohti uuden uutukaista vuotta 2013!

KAHDELLE:

1 kilo simpukoita, joista aukeamattomien poissiivouksen jälkeen 

jäi jäljelle ehkä noin 800 grammaa.

1 valkosipulin kynsi

chiliä maun mukaan

lorahdus hyvää neitsytoliiviöljyä

lirahdus (siis TODELLAKIN vain lirahdus) pastista tai muuta anisviinaa. Ehkä pari ruokalusikallista.

tuoretta persiljaa

spaghettia

Huuhtele simpukat, poista niistä parrat ja plokkaa pois kuolleet.

Pane spaghetti kiehuvaan suolattuun veteen.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa (jos syöjiä ja simpukoita on enemmän, käytä kattilaa, sillä näitä olisi hyvä mahtua hieman helistelemään). Heitä sekaan pieneksi hienonnettu valkosipuli sekä chili. Sekoittele hetki, älä polta niitä.

Kippaa seuraavaksi pannulle simpukat ja perään pastis. Sihahtaa kivasti! Pane kansi päälle pariksi minuutiksi, eli vain siksi hetkeksi, jonka simpukat tarvitsevat kypsyäkseen.

Kun simpukat ovat kypsiä, sekoita joukkoon hienonnettu persilja ja kumoa seos kypsän, siivilöidyn spaghetin sekaan kattilaan. Poimi pois sellaiset simpukat, jotka eivät ole auenneet.

HUOM! Näiden kanssa olisi hyvä, että spaghetti olisi tosiaan AL DENTE, muuten menee vähän maku koko hommasta. Homman natsaaminen ajallisesti vaatii hieman hereilläpysymistä, sillä simpukat kypsyvät parissa minuutissa, eikä pasta saisi päästä ylikypsäksi.

Ota hieman pastan keitinvettä talteen siltä varalta, että pöperö tuntuu kuivalta kun olet saanut kaiken sekaisin. Lisää sitä joukkoon, jos siltä tuntuu.

Tämä ei kaipaa kaverikseen parmesaania eikä mitään muutakaan, mutta kata pöytään ylimääräinen kippo, johon kuoret voi panna syömisen tieltä syrjään. Buon appetito!

AGLIO, OLIO & PEPERONCINO

eli suomeksi ylistys yksinkertaisuudelle. Tämä simppeliydessään naurettava ruoka todistaa jälleen kerran sen, että hyvää saa myös helpolla. Ansaan ei silti pidä mennä – käytä parasta mahdollista neitsytoliiviöljyä, tuoreita valkosipuleita ja ärhäkkää chiliä, sekä laadukasta italialaista pastaa. Vaikka Barillaa.

Nuorena tyttönä Italiassa asuessani tätä tehtiin, kun tultiin baarista yöllä nälkäisinä kotiin. Tätä tehtiin, kun tuli yllätysvieraita syömään. Ja tätä tehtiin, kun rahat olivat lopussa oli ostettu viimeisillä rahoilla ne uudet ihanat kengät. Ainekset löytyvät aina kaapista, eikä isommankaan porukan ruokkiminen suista ketään perikatoon.

Tarkkoja määriä on jälleen kerran vaikea arvioida. Tämä on ruoka, jonka voi säätää syöjien makuhermoille sopivaksi valkosipulin ja chilin määrää vaihtelemalla. Itse lisään joskus sekaan myös sitruunankuoriraastetta (ei liene yllätys kenellekään...) mutta se onkin sitten jo ihan eri sapuska!

VALKOSIPULIA niin paljon kuin sielu sietää. Aloita vaikka kynnellä per naama.

CHILIÄ syöjien sietokyvyn mukaan.

HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ niin paljon, että pasta ei tunnu kuivalta. Reilusti joka tapauksessa.

TUORETTA PERSILJAA TAI TIMJAMIA jos sattuu olemaan. Ilmankin menee.

SUOLAA!

PARMESAANIA päälle.

Keitä spaghetti ohjeen mukaan al dente. 

Murskaa pastan kiehuessa valkosipulinkynnet veitsellä niin pieneksi kuin saat.

Murustele chili ja silppua persilja tai timjami.

Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois ja pasta takaisin kattilaan. Lisää kaikki ainekset ja sekoita hyvin. Tarkista, että suolaa on tarpeeksi. Ilman suolaa tämä ei ole mistään kotoisin.

Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

  

PUNAJUURIPESTO

Tämä on yksi lempipastoistani, eikä ehkä vähiten värinsä ansiosta. Reseptin bongasin joskus vuosia sitten Glorian ruoka&viinistä. Maku on lempeän pehmeä, eikä pinkkiä spaghettia imiessään kerta kaikkiaan voi olla huonolla tuulella. Punajuurethan ovat parhaimmillaan syksyllä, mutta näin keväällä tämä puolustaa paikkaansa lautasella ihanan kepeytensä ja huikean värinsä vuoksi! Helppo tapa hurmata ruokavieraat. Ja kasvissyöjät. Lasiin mineraalista, kylmää ja kuivaa valkoista tai nuorta, hapokasta punaista. Peston voi tehdä etukäteen jääkaappiin odottamaan (se säilyy puhtaassa tölkissä ainakin viikon), joten ruoka on – tadaa – käytännössä jo tehty vieraiden saapuessa, ja kätevä emäntä voi itsekin keskittyä tervetuliaiskuplivan pirskahteluun.

kokki: Reseptivaras, kuva: Arto Vuohelainen

tarpeeksi pestoa neljälle:

2-3 keskikokoista punajuurta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

ruukku basilikaa

pussi (onkohan ne 100 vai 150 gr pusseja?) pinjansiemeniä

loraus punaviinietikkaa tai balsamicoa

noin desi oliiviöljyä

tarpeeksi suolaa!

Tarjoiluun:

basilikaa

pinjansiemeniä (paahda hetki kuumalla, kuivalla pannulla jos viitsit)

mozzarellaa, fetaa tai vuohenjuustoa

Kuori ja lohko punajuuret ja sipulit ronskeiksi lohkoiksi. Keitä lohkoja reilu vartti vähässä vedessä (pane vain sen verran vettä, että peittyvät).

Kun punajuuret ovat kypsiä, kaada vesi kattilasta ja lisää loput peston ainekset punajuurten ja sipuleiden joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta hieman rakeiseksi.

Öljyä täytyy olla reilusti, ettei pastasta tule kuivaa. Suolan määrä on myös tärkeä. Jos sitä on liian vähän, tämä ei yksinkertaisesti maistu miltään. Laita suolaa aluksi vaikka 1 tl, anna peston jäähtyä rauhassa ja maistele sitten uudelleen. Myös etikan määrä kannattaa tasapainottaa omaan suuhun sopivaksi.

Kun spaghettisi on kypsää, valuta se, kumoa takaisin kattilaan ja lisää pesto. Sekoittele kuumalla levyllä niin, että pesto leviää kaikkialle ja väri ehtii tarttua pastaan. Jos ruoka näyttää kuivalta, lisää loraus oliiviöljyä. Koristele annokset basilikanlehdillä ja pinjansiemenillä, lisää mozzarellahelmet tai murustele päälle feta tai vuohenjuusto. Tarjoile parmesaanin kera.

TAGLIATELLE AL LIMONE

Tämän yksinkertaisempaa, raikkaampaa ja helpompaa herkkupastaa alkaa olla vaikea löytää. Tuhdimman ruoankin ystävät puhkeavat ylistyslauluihin, kun tarjoat pastan paistettujen pekoninmurusten kanssa. Pekonin täyteläisyys pyöristää sitruunan makua mukavasti ja antaa enemmän liikkumavaraa ruoan kanssa juotavan viinin valintaan. Toinen pistämätön lisuke sitruunapastalle on pangrattato. Tai parmesaani. Kannattaa kattaa tarjolle kaikki kolme, jokainen ruokailija tuunatkoon annoksensa mieltymyksensä ja vakaumuksensa mukaan.

Laseihin kaataisin joko kuivaa ja kuplivaa proseccoa tai nuorta ja raikasta punaista. Tämänkertaisen testiryhmän laseissa oli 2009 shirazia ja hyvin toimi!

Reseptivarkaan keittiössä on muutama raaka-aine, joiden ympärillä koko rumba pyörii. Yksi niistä on sitruuna. Tulette huomaamaan. Sitruunankuorta raastetaan vähän väliä, eikä allekirjoittaneen mielestä ole olemassa ruokaa, mihin se ei passaa. Se kannattaa pitää mielessä myös reseptejä lukiessa ja justeerata sitruunan määrä omaa sietokykyään vastaavalle tasolle.
Elintärkeä työkalu sitruunakeittiössä on sitrusrauta. Ostin sellaisen kerran Ikeasta parilla eurolla, enkä ole joutunut kuoren raastamisen kanssa sen koommin tuskailemaan. Suosittelen. Homma sujuu kuin tanssi.

SITRUUNAPASTAA NELJÄLLE:

500 gr pastaa, tagliatelle tai tagliolini 

pari reilua ruokalusikallista voita

oliiviöljyä

2 sitruunaa

1 purkki creme fraichea

ruukku tuoretta timjamia

suolaa

Sulata paistokasarissa voi ja lorauta sekaan öljyä.

Raasta sitruunoista kuoret ja heitä kasariin. Purista sitruunoista mehut ja lirauta nekin talteen.

Varo, ettei voi lähde ruskistumaan. Riittää, että ainekset muhivat yhdessä kaikessa rauhassa.

Lisää sekaan creme fraiche ja hienonnettu timjami vasta kun pasta on kypsää ja on aika sekoittaa kaikki yhteen.

Kumoa siivilöity pasta kasariin ja sekoittele hellästi mutta hyvin. Kannattaa ottaa syrjään lasillinen pastan keitinvettä ja lisätä sitä hieman, jos pasta tuntuu kuivalta.

Ripottele pinnalle hieman tuoretta timjamia ja tarjoile värikkäiltä lautasilta, ruoka itsessään on niin valjun väristä!

IHAN PARAS KIRSIKKATOMAATTIPASTA

Tähän mä en vaan kyllästy. Ikinä. Nerokkaan yksinkertainen herkku, pomminvarma päivän piristäjä, josta tulee aina hyvälle tuulelle. Tomaateissahan on oikeastikin runsaasti tryptofaania, joka tekee ihmislapselle äärimmäisen hyvää aina, mutta etenkin pimeään vuodenaikaan. Tätä on pakko tehdä aina reilu satsi, sillä se maistuu seuraavana päivänä – jos vain mahdollista – vieläkin paremmalta. Aineksia on naurettavan vähän, mutta niiden on oltava parhaita mahdollisia. Tarpeeksi maukkaita tomaatteja on Suomessa todella vaikea löytää, mutta tummanpunaisissa kirsikkatomaateissa on riittävästi potkua.

NELJÄLLE TARVITSET:

500 gr kirsikkatomaatteja
pari valkosipulinkynttä
2 ruukkua basilikaa
n. 200 gr mozzarellahelmiä
puolisen kiloa pastaa (niin jää vähän huomiseksikin)
oliiviöljyä
suolaa
parmesaania

Pane pastavesi kiehumaan. Lorauta paistokasariin reilusti oliiviöljyä ja lisää kuoritut, veitsen lappeella litistetyt valkosipulinkynnet öljyyn antamaan sille makua. Heitä perään halkaistut kirsikkatomaatit. Tomaattien kuoriminen on mielestäni aina ollut turhaa hifistelyä, niin nytkin. Kirsikkatomaateissa on aika paksut kuoret, mutta onhan meillä hampaat! Tomaatit saavat kurtistua, pehmetä ja mehustua pienellä lämmöllä siihen asti, kun pasta on kypsää. Nouki valkosipulinkynnet pois tai jätä sekaan riippuen siitä, pidätkö niistä vai et.

Lisää kypsä pasta, silputtu basilika ja mozzarellahelmet pannulle ja sekoittele hellävaraisesti mutta hyvin, jotta pasta on kauttaaltaan öljyssä ja tomaattien mehussa. Tarjoa runsaan parmesaanin kanssa.