MUNAKOISOPIZZA

Julia Child teki nämä kai tutuiksi suurelle yleisölle, mutta onhan näitä syöty maailman sivu jo ennen häntä. Tolkuttoman hyvää. Suosittelen tekemään tuplasatsin, koska näitä syö enemmän kuin jaksaa, mutta ne ovat – jos mitenkään mahdollista – vieläkin parempia seuraavana päivänä, kun maut ehtivät hieman tasoittua. Ne vaan eivät selviä seuraavaan päivään, ellei niitä piilota. Myös itseltään.

kuva ei taas tee kohteelleen oikeutta, koska Suomen talvinen valo.
ja melkein suruun kuolleet basilikat

Kahdelle:

1 munakoiso
puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tlk hyvää tomaattimurskaa. meillä käytetään Muttia, ja varsinkin merkin tölkitetyistä kirsikkatomaateista tulee tosi tykki soosi
oliiviöljyä
1 mozzarella
parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi, sudi pintaan oliiviöljyä ja paahda uunissa leivinpaperin päällä, kunnes pehmenevät ja saavat vähän väriä. 200 asteessa n. 20 min.

Kun koisot paahtuvat, tee pizzakastike. Kuullota hienonnettuja sipuleja hetki pannussa öliiviöljyssä, lisää tomaatit ja anna kiehua hiljalleen kannen alla, kunnes saat kirsikkatomaatit litisteltyä soosiinsa ja homma sakenee. Kastike ei saa olla liian vetistä. Suolaa ja oreganoa maun mukaan.

Kun koisot ovat valmiita, ripottele pinnalle suolaa. Levitä niille ensin tomaattikastiketta, sitten pari lehteä basilikaa, päälle viipale mozzarellaa ja lusikallinen parmesaania. Grillaa uunin grillivastuksen alla, kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä, n. 5 min. Koristele basilikalla.

Tomaattikastiketta jää tästä satsista hieman yli, mutta sen voi syödä vaikka huomenna spagetin kanssa ja heittää jäljellä olevat, lämmitetyt pizzat pasta-annoksen koristeiksi. Slurp!

RESEPTIVARKAAN AVOKADOPASTA ja elämän mullistava oivallus

Kaikki kunnia Gullichseneille, avokado ansaitsee kaiken saamansa suosion. Mutta minä tykkään omasta versiostani enemmän. Joudun olosuhteiden pakosta kokkaamaan usein vain itselleni, ja kun näin tylsästi käy, kehittelen annokseni vain ja ainoastaan lemppariaineksistani. Kuka sitä nyt pahaa ruokaa vasiten tekisi? 

Reseptivarkaan keittiössä avokado saa – yllättäen – seuraansa sitruunaa. Paljon. Muut irvistelisivät, mutta kun itselleen tekee, saa vetää överit ihan rauhassa. Tuore raastettu inkivääri on toinen maku, joka nostaa toisilta tukan pystyyn, mutta tekee tämän ruoan entistäkin raikkaammaksi, vihreämmäksi ja keväisemmäksi. Kourallinen rouhittuja manteleita tuo mukavasti suutuntumaa. Tykkään!

SE OIVALLUS:

Valkosipulia olen elämäni aikana kuorinut ja hienontanut varmasti kymmeniä kiloja. Keittiöveitsen lappeella kun kynnen litistää, kuori irtoaa helposti, ja sen jälkeen muhju hienoksi veitsellä. Näin olen oppinut sen tekemään ja kätevästi se on käynyt. Mutta kokeilepa HAARUKKAA! Litistä kynsi haarukalla, kuori irtoaa kuin itsestään. Sen jälkeen riittää pari reipasta painallusta ristiin rastiin, ja kynsi on kauniisti murskana. Vau. En enää palaa veitseen.

yhden naisen annos:

puolikas avokado
1 pieni valkosipulinkynsi HAARUKALLA kuorittuna ja murskattuna
teelusikallinen tuoretta, raastettua inkivääriä
sitruunamehua tarpeeksi
kourallinen rouhittuja manteleita
loraus oliiviöljyä

Kun pasta kiehuu reilusti suolatussa vedessä, sekoita kaikki muu paitsi mantelit mössöksi. Muista panna suolaa tarpeeksi, muuten mikään ei maistu miltään.

Kun pasta on kypsää, ota talteen kupillinen keitinvettä siltä varalta, että pasta tuntuu kuivalta kun olet sekoittanut mössön siihen. Sotke kaikki sekaisin. Sekoita lopuksi mantelit, ripottele muutama pinnalle.

Syö parmesaanin kanssa. Kylmä, rutikuiva valkkari menee myös mukavasti.

BROCCOLIPERUNAA ELI MÖSSÖ URHOOLLINEN

Kun ulkona luonto näyttää toden teolla valmistautuvan talven tuloon, mutta itse haluaisi epätoivoisesti vielä pidellä kiinni viimeisistä kesämuistoistaan, tarvitaan lohturuokaa. Eli Mössö Urhoollista. Kesäaikaan tämä herkku on nimeltään tyylikkäästi broccoliperunaa ja sen ainekset saa tuoreina ja kotimaisina suoraan torilta, mutta talvella kaikki on toisin. Ainakin Suomessa.

Eihän tämä kaunista katseltavaa ole, mutta takuulla hyvää senkin edestä. Parsakaalia tavalla, josta kasviksia kaihtavat nirsotkin lapset tykkää (minähän en sellaisista kummajaisista mitään tiedä, mutta kertovat niistä hurjia huhuja). Kauniimpaa mössöstä saa, jos jättää jogurtin pois ja sekoittelee ainekset varoen toisiinsa, mutta minulle se juuri tuo siihen sitä lohturuokamaista fiilistä.

Ja jos joku nyt vielä uskaltaa väittää, että hyvänmakuinen lohturuoka ei voi olla myös ääreensä terveellistä, voi lopettaa lukemisen tähän. On nimittäin väärässä ja minä en jaksa tyhmien ihmisten kanssa kinata.

LISÄKKEEKSI KAHDELLE

4 PERUNAA
1 NYRKIN KOKOINEN PARSAKAALI
1 VALKOSIPULIN KYNSI
n. SENTIN PALA TUORETTA INKIVÄÄRIÄ
1 dl TUOREITA tai PAKASTETTUJA mutta siinä tapauksessa kotimaisia HERNEITÄ
(kotimaisia siksi, että niitä ei tässä kypsennetä, vähän lämmitetään vain)
n. 1 dl LUONNONJOGURTTIA
hulautus OLIIVIÖLJYÄ
ERILAISIA SIEMENIÄ, PÄHKINÖITÄ TAI MOLEMPIA
SUOLAA

Keitä kuoritut ja paloitellut perunat suolavedessä melkein kypsiksi. Lisää ihan loppuvaiheessa suupaloiksi pienitty parsakaali. Parsakaalin ei tarvitse kauaa kiehahtaa, riittää että se vain vähän lämmittelee ja on vielä al dente.
Kuori, murskaa ja hienonna tällä välin valkosipuli ja inkivääri ja sekoita ne jogurttiin ja oliiviöljyyn.
Kun perunat ja broccolit ovat kypsiä, kaada vesi pois ja lisää herneet kattilaan niiden sekaan lämmittelemään. Sekoittele varovasti puulastalla, että peruna murskautuu ja mössöytyy. Kaada sekaan jogurtti ja heitä vielä perään kourallinen pähkinäsiemensekoitusta.

FETAKIKHERNESALAATTI

Tällä melkein eläisi koko kesän.
Kun kaiken herkun kokoaa samaan kippoon, eihän tulos voi muuta olla kuin aivan älyttömän hyvää! Salaatti valmistuu vasemmalla kädellä sillä välin, kun miesväki hikoilee grillin kimpussa. Kätevä emäntä ehtii sopivasti kaataa itselleen lasillisen raikasta kuplivaa!

TÖLKKI KIKHERNEITÄ
PAKETTI PATROS-FETAA
1 SITRUUNAN MEHU
VUONANKAALIA TAI JOTAKIN MUUTA VIHREÄÄ (VOI MYÖS JÄTTÄÄ KOKONAAN POIS!)
OLIIVIÖLJYÄ
TUORETTA TIMJAMIA SILPUTTUNA

Kaikki vaan sekaisin samaan kippoon. Helppoa kuin heinänteko!

VIINIRYPÄLEVUOHENJUUSTO-BRUSCHETTA

...vai keksittekö vielä kamalamman sanahirviön?

Kesä on vihdoinkin Suomessa, ja ihmiset livahtavat ulkoilmaan aina kun silmä välttää – Reseptivaras muiden muassa. Nämä leipäset ovat kepeää kesätarjottavaa, joka takuulla maistuu lämpöisenä kesäpäivänä salaatin ja grillatun kyytipojan kaverina. Kuvan leivät on paahdettu uunissa, mutta grillissä ne saavat herkullisemman, sopivasti kärventyneen pinnan.
Tarkkasilmäisempi saattaa kuvasta huomata, että leivillä on myös METSÄMANSIKOITA! En lisännyt niitä varsinaiseen reseptiin koska eihän niitä ikinä mistään saa, mutta nyt on ihan pakko mainita, että kesäpaikassani Mansikkamäessä niitä on mäenrinteet punaisinaan! Maun voitte vain kuvitella...

RAPEAKUORISTA LEIPÄÄ

PUNAISIA VIINIRYPÄLEITÄ

BALSAMICOA TAI MUUTA VIINIETIKKAA

VUOHENJUUSTOA

JUOKSEVAA HUNAJAA

OLIIVIÖLJYÄ

SUOLAA

TUORETTA TIMJAMIA

Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä ja paahda siinä viinirypäleitä, kunnes ne pehmenevät hieman. 

Suolaa ja lisää etikkaa sen mukaan, kuinka kirpeästä pidät. Yritä pitää rypäleet ehjinä.

Paahda leipäpalat grillissä.

Kokoa leiville pari viipaletta vuohenjuustoa ja päälle rypälepaistosta. 

Lorauta koko komeuden kruunuksi vielä reippaasti hunajaa ja päälle tuoretta timjamia, joko hienonnettuna tai oksina.

HUMMUSPASTA

Jos edellinen villitys oli avokadopasta, tässä tulee uusi!
Tässä taannoinhan uhkasivat avokadot loppua kaupoista, kun kaikki halusivat testata uutta reseptiä. Nyt loppuvat kikherneet ja rucola, ennustaa Reseptivaras. Tässä sapuskassa on tismalleen samat edellytykset uudeksi ilmiöksi! Helppoa kuin heinänteko mutta AH! niin hyvää... Ja mikä parasta – vielä terveellistäkin! What more do you want?

Hummuspasta on malliesimerkki siitä, miten nerokasta yksinkertaisuus voi olla. Miten kaksi herkkua yhdessä nostaa lopputuloksen potenssiin sata. Miten johonkin ruokaan voikin tulla tällainen himo!

KAHDELLE:

1 tölkki kikherneitä (voit toki liotella kuivattujakin ensin yön yli mutta laiska kätevä emäntä nappaa ne säilykehyllystä)
2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
pari kourallista silputtua rucolaa
kitsastelematta hyvää oliiviöljyä
suolaa
tarjoiluun parmesaania
ai niin ja pastaa tietysti

Sillä välin kun pasta kypsyy, valmista hummus. Soseuta sauvasekottimella kikherneet, valkosipulinkynnet, puolen sitruunan mehu ja reilu loiskahdus oliiviöljyä. Suolaa maun mukaan.

Silppua rucola.

Kun spaghetti on kypsää, säästä pari desiä keitinvettä ihan sitä varten, ettet uskaltanut panna hummukseesi tarpeeksi öljyä ja pastasta tulee kuivaa. Sekoita KAKSI KOLMASOSAA hummuksesta ja silputtu rucola spaghettiin kattilassa ja sekoita hyvin. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä tai sitä keitinvettä.

Jaa ruoka lautasille, lisää päälle lusikallinen hummusta, maun mukaan sitruunamehua ja pari rucolanlehteä koristeeksi.

VINKKI: Myös annoksen päälle murusteltu feta toimii. Sitä ei nyt vaan tällä kertaa ollut jääkaapissa.

PS. Oikeassa hummuksessahan on myös seesaminsiementahnaa eli tahinia. Sen voi sotkuun lisätä, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja aika paljon kevyempää, ilman että maku kärsii piiruakaan!

SITRUUNA-AVOKADORIISI

Avokadopastahan on jo nähty, passee, menneen talven lumia. Kirjaimellisesti. Mutta koska avokado on sekä NIIN ihanaa, että ihan älyttömän terveellistä, se ansaitsee kevään kunniaksi lisää uusia, hauskoja käyttötapoja. Tämä pöperö häivähti silmissäni Pinterestissä eräänä kylmänä pimeänä yönä LIMEavokadoriisinä, ja jäi kummittelemaan mieleni komeroihin.

Kevättalven auringon ensimmäiset näyttäytymiset saavat Reseptivarkaan paitsi hullun lailla puunaamaan keittiönsä nurkkia, joihin sysipimeällä tarttuneet tahrapahaset tulevat nyt esiin, niin myös kaipaamaan VÄRIKÄSTÄ ja vitamiinivarastoja täydentävää ruokaa. Kroppa – minun ainakin – suorastaan huutaa avokadoa, sitruunaa ja manteleita. Lue: hyviä rasvoja ja d-vitamiinia. 

Limetistäkin tykkään kyllä, mutta lähdin silti versioimaan tätä vihreää ihanuutta rakkaalla sitruunallani. Sitruunan määrän kanssa saa olla tällä kertaa varovainen, ettei se peitä avokadon pehmeää makua liikaa. Limettiä kokeilen seuraavaksi. Pöperö sopisi hyvin vaikkapa grillatun kalan lisäkkeeksi, rapean tuoreen leivän ja raikkaan kuivan valkoviinin kylkeen. Meikäläinen veti ekat satsit seisoviltaan keittössä, lusikalla kattilasta suoraan. Hyvää oli!

Manteleita ei kannata jättää pois. Ne maistuvat ihanilta, tuntuvat reilunkokoisiksi paloiksi rouhittuina mukavalta suussa ja ovat todellisia terveyspommeja. Tätä pöperöä kipollisen syötyään tuntee miten vitamiinit, hyvät rasvat, kirkkaat värit, aurinko ja energia suorastaan virtaavat kroppaan!

 LISÄKKEEKSI NELJÄLLE, ATERIAKSI KAHDELLE:

2 dl RIISIÄ
1 AVOKADO
1/2 SITRUUNAN KUORI JA MEHU. Tai se limetti.
1 VALKOSIPULINKYNSI
kourallinen MANTELEITA
SUOLAA
HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ
Jos tekisin tämän limetistä, lisäisin tuoretta korianteria.

Keitä riisi.
Muussaa avokado haarukalla.
Hienonna valkosipuli. Sen voi kyllä vallan hyvin jättää poiskin, ellei tykkää.
Raasta sitruunanpuolikkaasta kuori.
Hienonna mantelit karkeaksi rouheeksi, tuntuu kivalta kun on jotakin pureskeltavaa.

Sekoita kaikki, mausta suolalla ja lisää kuorimasi sitruunanpuolikkaan mehu sekä loraus oliiviöljyä. Suolaa täytyy olla tarpeeksi, muuten maku jää valjuksi. Minä lisäsin tuoretta timjamia, kun sitä sattui keittiössä pyörimään.

Hyvää lämpimänä, todella hyvää myös kylmänä!

onko kauniimpaa väriä kuin keväänvihreä?

AGLIO, OLIO & PEPERONCINO

eli suomeksi ylistys yksinkertaisuudelle. Tämä simppeliydessään naurettava ruoka todistaa jälleen kerran sen, että hyvää saa myös helpolla. Ansaan ei silti pidä mennä – käytä parasta mahdollista neitsytoliiviöljyä, tuoreita valkosipuleita ja ärhäkkää chiliä, sekä laadukasta italialaista pastaa. Vaikka Barillaa.

Nuorena tyttönä Italiassa asuessani tätä tehtiin, kun tultiin baarista yöllä nälkäisinä kotiin. Tätä tehtiin, kun tuli yllätysvieraita syömään. Ja tätä tehtiin, kun rahat olivat lopussa oli ostettu viimeisillä rahoilla ne uudet ihanat kengät. Ainekset löytyvät aina kaapista, eikä isommankaan porukan ruokkiminen suista ketään perikatoon.

Tarkkoja määriä on jälleen kerran vaikea arvioida. Tämä on ruoka, jonka voi säätää syöjien makuhermoille sopivaksi valkosipulin ja chilin määrää vaihtelemalla. Itse lisään joskus sekaan myös sitruunankuoriraastetta (ei liene yllätys kenellekään...) mutta se onkin sitten jo ihan eri sapuska!

VALKOSIPULIA niin paljon kuin sielu sietää. Aloita vaikka kynnellä per naama.

CHILIÄ syöjien sietokyvyn mukaan.

HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ niin paljon, että pasta ei tunnu kuivalta. Reilusti joka tapauksessa.

TUORETTA PERSILJAA TAI TIMJAMIA jos sattuu olemaan. Ilmankin menee.

SUOLAA!

PARMESAANIA päälle.

Keitä spaghetti ohjeen mukaan al dente. 

Murskaa pastan kiehuessa valkosipulinkynnet veitsellä niin pieneksi kuin saat.

Murustele chili ja silppua persilja tai timjami.

Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois ja pasta takaisin kattilaan. Lisää kaikki ainekset ja sekoita hyvin. Tarkista, että suolaa on tarpeeksi. Ilman suolaa tämä ei ole mistään kotoisin.

Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

  

MUMMOJEN KAALILAATIKKO

Viikonloppuna se iski. Selittämätön, järjetön himo kaalilaatikkoon. Pitäisköhän huolestua?

Pikkupitäjän kouluruokalan kaalilaatikko 80-luvulla haisi kuvottavalta ja maistui vielä pahemmalta. Yhtä voimakas inho niiltä ajoilta jäi vain hiihtämiseen. Molemmat oksettivat. Aika tavaran kaupitsee, sanoo kuitenkin vanhan kansan viisaus – ja niin kävi nytkin. Entisestä inhokista on tullut kuin varkain uusi suosikki. Hiihtämään en tosin suostu vieläkään vapaaehtoisesti.

Himon iskiessä oli pakko turvautua sekä netistä haravoituihin resepteihin, että niihin vanhan kansan viisauksiin, eli mummojen ja tätien ohjeisiin. Aikani asiaa makusteltuani yhdistelin mielestäni parhaat osaset kaikista ja ryhdyin puuhaan. Eira-mummo paistoi kaalit voissa. Passasi minulle. Eija-täti käyttää rutkasti siirappia. Sopii.

Kasvisversion tästä saa tietenkin korvaamalla jauhelihan vaikka soijarouheella. Mutta tartteeko sitä nyt rautalangasta edes vääntää...

Muistutan nyt vielä tässä, että tee reilu annos, tämä on nimittäin niitä ruokia, jotka ovat ehdottomasti parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Pyhä tarkoitukseni oli herkutella sunnuntaina ja pakastaa loput. Kolmena päivänä olen nyt rynninyt töistä kotiin kaalilaatikon kiilto silmissäni ja melkein juossut raput ylös survomaan annokseni mikroon jo ennen kuin ehdin edes takkia riisua päältäni. Huomiseksi olisi vielä yksi annos jäljellä. En taida malttaa pakastaa sitäkään...

Kuva on pöllitty netistä, koska tajusin vasta oman kaalini
silputtuani, että siitä olisi ollut kiva saada kuva ehjänä.
Valmis mössö kun on... no, ei kovin kuvauksellista.

kilo KAALIA
1,5 dl PUURORIISIÄ
400 gr JAUHELIHAA (minä käytin naudanpaistia, mutta lampaastakin tulisi takuulla hyvää)
reilu lohkare VOITA
1 SIPULI
4 dl LIHALIENTÄ
2 rkl SIIRAPPIA
MEIRAMIA
SUOLAA

Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
Paista pannulla jauheliha ja silputtu sipuli. Mausta suolalla ja meiramilla. Siirrä sivuun odottamaan.
Paista samalla pannulla silputtu kaali. Reilusti voissa. Kaali saa saada hieman väriä pintaansa, jonka jälkeen sitä haudutellaan pannulla n. 10 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu. Lisää suola ja siirappi.
HUOM! Ainekset kannattaa suolata kunnolla, sillä tämä on yksi niitä ruokia, joka ei maistu miltään ellei siinä ole tarpeeksi suolaa.
Kumoa koko komeus voideltuun uunivuokaan ja kaada lihaliemi päälle. Ihan tavallinen vesikin käy.
Anna paistua 200 asteessa ainakin tunti. Pinta saa ruskettua ja rapsakoitua ja enimmät nesteet haihtua. Vetinen löllö on ällöä, anna siis hautua huolella vaikka pidempäänkin. Jos pinta tummuu liikaa, peitä laatikko vaikka voipaperilla, mutta huolehdi, että neste pääsee haihtumaan.
Syö puolukkahillon kera.

SULOISET SUUPALAT

Lauantain ihastuttavilla syntymäpäiväjuhlilla Reseptivaraskin pääsi kerrankin valmiiseen pöytään. Se jo sinänsä on luksusta, mutta kun juhlatalo oli kaunis kuin koru, pöytä tyylillä katettu ja syötävät toinen toistaan herkumpia, luksus sai ihan uuden ulottuvuuden. 
Pöytä notkui Marin aikaansaamia ihanuuksia, joista päätin varastaa mukaani tämän suolaiselle suupalakeksille kootun makeankirpeänkermaisenpehmeän kaunokaisen:

VUOHENJUUSTOMOUSSE JA TOMAATTIPUNASIPULIHILLOKE

30-35 kpl 

Ihanaa antipastoksi, pikkunaposteltavaksi, 

proseccon kyytipojaksi, oikeastaan ihan mihin tilanteeseen vain... Slurp!

VUOHENJUUSTOMOUSSE:

1 prk (150gr) pehmeää vuohenjuustoa

1 dl kuohukermaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

TOMAATTI-PUNASIPULIHILLOKE:

2 pientä punasipulia

100g kirsikkatomaatteja

1/2 dl vettä

2 rkl punaviinietikkaa

1/2 dl hillomarmeladisokeria

LISÄKSI

pieniä suolaisia keksejä

jotakin kaunista vihreää, esim. hento herneenverso tai tuoreen timjamin lehtiä

1. Vaahdota kerma ja sekoita se vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota silppua öljytilkassa, kunnes se on läpikuultavaa ja pehmeää.

3. Pane kattilaan kuullotettu sipulisilppu, paloitellut tomaatit, vesi, etikka ja hillosokeri.

4. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

5. Kokoa kekseille ensin vuohenjuustomoussea ja päälle hilloketta. 

pöydän muita herkkuja

kuvat: Mari tai Tero tai Emma A.

PUNAJUURIPESTO

Tämä on yksi lempipastoistani, eikä ehkä vähiten värinsä ansiosta. Reseptin bongasin joskus vuosia sitten Glorian ruoka&viinistä. Maku on lempeän pehmeä, eikä pinkkiä spaghettia imiessään kerta kaikkiaan voi olla huonolla tuulella. Punajuurethan ovat parhaimmillaan syksyllä, mutta näin keväällä tämä puolustaa paikkaansa lautasella ihanan kepeytensä ja huikean värinsä vuoksi! Helppo tapa hurmata ruokavieraat. Ja kasvissyöjät. Lasiin mineraalista, kylmää ja kuivaa valkoista tai nuorta, hapokasta punaista. Peston voi tehdä etukäteen jääkaappiin odottamaan (se säilyy puhtaassa tölkissä ainakin viikon), joten ruoka on – tadaa – käytännössä jo tehty vieraiden saapuessa, ja kätevä emäntä voi itsekin keskittyä tervetuliaiskuplivan pirskahteluun.

kokki: Reseptivaras, kuva: Arto Vuohelainen

tarpeeksi pestoa neljälle:

2-3 keskikokoista punajuurta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

ruukku basilikaa

pussi (onkohan ne 100 vai 150 gr pusseja?) pinjansiemeniä

loraus punaviinietikkaa tai balsamicoa

noin desi oliiviöljyä

tarpeeksi suolaa!

Tarjoiluun:

basilikaa

pinjansiemeniä (paahda hetki kuumalla, kuivalla pannulla jos viitsit)

mozzarellaa, fetaa tai vuohenjuustoa

Kuori ja lohko punajuuret ja sipulit ronskeiksi lohkoiksi. Keitä lohkoja reilu vartti vähässä vedessä (pane vain sen verran vettä, että peittyvät).

Kun punajuuret ovat kypsiä, kaada vesi kattilasta ja lisää loput peston ainekset punajuurten ja sipuleiden joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta hieman rakeiseksi.

Öljyä täytyy olla reilusti, ettei pastasta tule kuivaa. Suolan määrä on myös tärkeä. Jos sitä on liian vähän, tämä ei yksinkertaisesti maistu miltään. Laita suolaa aluksi vaikka 1 tl, anna peston jäähtyä rauhassa ja maistele sitten uudelleen. Myös etikan määrä kannattaa tasapainottaa omaan suuhun sopivaksi.

Kun spaghettisi on kypsää, valuta se, kumoa takaisin kattilaan ja lisää pesto. Sekoittele kuumalla levyllä niin, että pesto leviää kaikkialle ja väri ehtii tarttua pastaan. Jos ruoka näyttää kuivalta, lisää loraus oliiviöljyä. Koristele annokset basilikanlehdillä ja pinjansiemenillä, lisää mozzarellahelmet tai murustele päälle feta tai vuohenjuusto. Tarjoile parmesaanin kera.

TAGLIATELLE AL LIMONE

Tämän yksinkertaisempaa, raikkaampaa ja helpompaa herkkupastaa alkaa olla vaikea löytää. Tuhdimman ruoankin ystävät puhkeavat ylistyslauluihin, kun tarjoat pastan paistettujen pekoninmurusten kanssa. Pekonin täyteläisyys pyöristää sitruunan makua mukavasti ja antaa enemmän liikkumavaraa ruoan kanssa juotavan viinin valintaan. Toinen pistämätön lisuke sitruunapastalle on pangrattato. Tai parmesaani. Kannattaa kattaa tarjolle kaikki kolme, jokainen ruokailija tuunatkoon annoksensa mieltymyksensä ja vakaumuksensa mukaan.

Laseihin kaataisin joko kuivaa ja kuplivaa proseccoa tai nuorta ja raikasta punaista. Tämänkertaisen testiryhmän laseissa oli 2009 shirazia ja hyvin toimi!

Reseptivarkaan keittiössä on muutama raaka-aine, joiden ympärillä koko rumba pyörii. Yksi niistä on sitruuna. Tulette huomaamaan. Sitruunankuorta raastetaan vähän väliä, eikä allekirjoittaneen mielestä ole olemassa ruokaa, mihin se ei passaa. Se kannattaa pitää mielessä myös reseptejä lukiessa ja justeerata sitruunan määrä omaa sietokykyään vastaavalle tasolle.
Elintärkeä työkalu sitruunakeittiössä on sitrusrauta. Ostin sellaisen kerran Ikeasta parilla eurolla, enkä ole joutunut kuoren raastamisen kanssa sen koommin tuskailemaan. Suosittelen. Homma sujuu kuin tanssi.

SITRUUNAPASTAA NELJÄLLE:

500 gr pastaa, tagliatelle tai tagliolini 

pari reilua ruokalusikallista voita

oliiviöljyä

2 sitruunaa

1 purkki creme fraichea

ruukku tuoretta timjamia

suolaa

Sulata paistokasarissa voi ja lorauta sekaan öljyä.

Raasta sitruunoista kuoret ja heitä kasariin. Purista sitruunoista mehut ja lirauta nekin talteen.

Varo, ettei voi lähde ruskistumaan. Riittää, että ainekset muhivat yhdessä kaikessa rauhassa.

Lisää sekaan creme fraiche ja hienonnettu timjami vasta kun pasta on kypsää ja on aika sekoittaa kaikki yhteen.

Kumoa siivilöity pasta kasariin ja sekoittele hellästi mutta hyvin. Kannattaa ottaa syrjään lasillinen pastan keitinvettä ja lisätä sitä hieman, jos pasta tuntuu kuivalta.

Ripottele pinnalle hieman tuoretta timjamia ja tarjoile värikkäiltä lautasilta, ruoka itsessään on niin valjun väristä!

IHAN PARAS KIRSIKKATOMAATTIPASTA

Tähän mä en vaan kyllästy. Ikinä. Nerokkaan yksinkertainen herkku, pomminvarma päivän piristäjä, josta tulee aina hyvälle tuulelle. Tomaateissahan on oikeastikin runsaasti tryptofaania, joka tekee ihmislapselle äärimmäisen hyvää aina, mutta etenkin pimeään vuodenaikaan. Tätä on pakko tehdä aina reilu satsi, sillä se maistuu seuraavana päivänä – jos vain mahdollista – vieläkin paremmalta. Aineksia on naurettavan vähän, mutta niiden on oltava parhaita mahdollisia. Tarpeeksi maukkaita tomaatteja on Suomessa todella vaikea löytää, mutta tummanpunaisissa kirsikkatomaateissa on riittävästi potkua.

NELJÄLLE TARVITSET:

500 gr kirsikkatomaatteja
pari valkosipulinkynttä
2 ruukkua basilikaa
n. 200 gr mozzarellahelmiä
puolisen kiloa pastaa (niin jää vähän huomiseksikin)
oliiviöljyä
suolaa
parmesaania

Pane pastavesi kiehumaan. Lorauta paistokasariin reilusti oliiviöljyä ja lisää kuoritut, veitsen lappeella litistetyt valkosipulinkynnet öljyyn antamaan sille makua. Heitä perään halkaistut kirsikkatomaatit. Tomaattien kuoriminen on mielestäni aina ollut turhaa hifistelyä, niin nytkin. Kirsikkatomaateissa on aika paksut kuoret, mutta onhan meillä hampaat! Tomaatit saavat kurtistua, pehmetä ja mehustua pienellä lämmöllä siihen asti, kun pasta on kypsää. Nouki valkosipulinkynnet pois tai jätä sekaan riippuen siitä, pidätkö niistä vai et.

Lisää kypsä pasta, silputtu basilika ja mozzarellahelmet pannulle ja sekoittele hellävaraisesti mutta hyvin, jotta pasta on kauttaaltaan öljyssä ja tomaattien mehussa. Tarjoa runsaan parmesaanin kanssa.