MITÄ ÄITI EDELLÄ...

...sitä tytär perässä.
Teiniä tosin kiinnostaa yleensä enemmän valmiiden tuotteiden valokuvaaminen ja syöminen. Ja tuotekehittely. Syö ja arvostelee. Mutta kauniita kuvia se ottaa. Ja hyvin syö. Kauniskin se on. Ja fiksu. Ihan äitiinsä tullut.

Kodin Kuvalehden joulunumerossa hymyilee hän

BROCCOLIPERUNAA ELI MÖSSÖ URHOOLLINEN

Kun ulkona luonto näyttää toden teolla valmistautuvan talven tuloon, mutta itse haluaisi epätoivoisesti vielä pidellä kiinni viimeisistä kesämuistoistaan, tarvitaan lohturuokaa. Eli Mössö Urhoollista. Kesäaikaan tämä herkku on nimeltään tyylikkäästi broccoliperunaa ja sen ainekset saa tuoreina ja kotimaisina suoraan torilta, mutta talvella kaikki on toisin. Ainakin Suomessa.

Eihän tämä kaunista katseltavaa ole, mutta takuulla hyvää senkin edestä. Parsakaalia tavalla, josta kasviksia kaihtavat nirsotkin lapset tykkää (minähän en sellaisista kummajaisista mitään tiedä, mutta kertovat niistä hurjia huhuja). Kauniimpaa mössöstä saa, jos jättää jogurtin pois ja sekoittelee ainekset varoen toisiinsa, mutta minulle se juuri tuo siihen sitä lohturuokamaista fiilistä.

Ja jos joku nyt vielä uskaltaa väittää, että hyvänmakuinen lohturuoka ei voi olla myös ääreensä terveellistä, voi lopettaa lukemisen tähän. On nimittäin väärässä ja minä en jaksa tyhmien ihmisten kanssa kinata.

LISÄKKEEKSI KAHDELLE

4 PERUNAA
1 NYRKIN KOKOINEN PARSAKAALI
1 VALKOSIPULIN KYNSI
n. SENTIN PALA TUORETTA INKIVÄÄRIÄ
1 dl TUOREITA tai PAKASTETTUJA mutta siinä tapauksessa kotimaisia HERNEITÄ
(kotimaisia siksi, että niitä ei tässä kypsennetä, vähän lämmitetään vain)
n. 1 dl LUONNONJOGURTTIA
hulautus OLIIVIÖLJYÄ
ERILAISIA SIEMENIÄ, PÄHKINÖITÄ TAI MOLEMPIA
SUOLAA

Keitä kuoritut ja paloitellut perunat suolavedessä melkein kypsiksi. Lisää ihan loppuvaiheessa suupaloiksi pienitty parsakaali. Parsakaalin ei tarvitse kauaa kiehahtaa, riittää että se vain vähän lämmittelee ja on vielä al dente.
Kuori, murskaa ja hienonna tällä välin valkosipuli ja inkivääri ja sekoita ne jogurttiin ja oliiviöljyyn.
Kun perunat ja broccolit ovat kypsiä, kaada vesi pois ja lisää herneet kattilaan niiden sekaan lämmittelemään. Sekoittele varovasti puulastalla, että peruna murskautuu ja mössöytyy. Kaada sekaan jogurtti ja heitä vielä perään kourallinen pähkinäsiemensekoitusta.

AAMU, JONA ANKAT EIVÄT KELLUNEET

Synttärikakku 6-vuotiaalle

Päivänsankarin toiveena oli kylpyamme ja keltainen kumiankka. Kerran aiemmin uima-allaskakkua väsätessäni tein vettä hyydyttämällä sinistä gatoradea. Tällä kertaa hyytelö ei kestänyt sokerimassa- ankkojen painoa, ja olivat sitten lopulta näköjään niin isoja, että niillä olisi ollut aika ahdasta kylpeä yhdessä. Joten muut saa nyt katsoa kun yksi sukeltaa...
Onhan nuo ankat aika kotikutoisen näköisiä, mutta niillä mennään!
Ihanaa synttäriä suloiselle Suskille!

RIPPIKAKKU

Lisää kakkua. Käytännössä vain variaatio teemasta 'suklaakakkua ihanilla, tyttömäisillä koristeilla' ihanan ripillepääsijän Ilonan pyynnöstä. Pikkuruista edistymistä tosin, tähän askartelin sokerimassasta liljojen lisäksi myös pienempiä kukkia. Repertuaari laajenee, hyvin hitaasti mutta kuitenkin... Vanhat, tutut speksit löytyvät täältä. Muuten mentiin samoilla, mutta kakku kostutettiin maidolla ja väliin meni aprikoosihilloa.

Varoituksen sana. Suklaa palaa TODELLA herkästi vieraassa mikrossa yhdeltä yöllä. Reseptivarkaan keittössä on aina tämän jälkeen vielä yksi varalevy kuorrutussuklaata, varapurkki vaahtoutuvaa kermaa ja kekseliäs kymmenvuotias, jonka ongelmanratkaisutaito jaksaa ihmetyttää 

yhä uudelleen ja uudelleen.

FETAKIKHERNESALAATTI

Tällä melkein eläisi koko kesän.
Kun kaiken herkun kokoaa samaan kippoon, eihän tulos voi muuta olla kuin aivan älyttömän hyvää! Salaatti valmistuu vasemmalla kädellä sillä välin, kun miesväki hikoilee grillin kimpussa. Kätevä emäntä ehtii sopivasti kaataa itselleen lasillisen raikasta kuplivaa!

TÖLKKI KIKHERNEITÄ
PAKETTI PATROS-FETAA
1 SITRUUNAN MEHU
VUONANKAALIA TAI JOTAKIN MUUTA VIHREÄÄ (VOI MYÖS JÄTTÄÄ KOKONAAN POIS!)
OLIIVIÖLJYÄ
TUORETTA TIMJAMIA SILPUTTUNA

Kaikki vaan sekaisin samaan kippoon. Helppoa kuin heinänteko!

VIINIRYPÄLEVUOHENJUUSTO-BRUSCHETTA

...vai keksittekö vielä kamalamman sanahirviön?

Kesä on vihdoinkin Suomessa, ja ihmiset livahtavat ulkoilmaan aina kun silmä välttää – Reseptivaras muiden muassa. Nämä leipäset ovat kepeää kesätarjottavaa, joka takuulla maistuu lämpöisenä kesäpäivänä salaatin ja grillatun kyytipojan kaverina. Kuvan leivät on paahdettu uunissa, mutta grillissä ne saavat herkullisemman, sopivasti kärventyneen pinnan.
Tarkkasilmäisempi saattaa kuvasta huomata, että leivillä on myös METSÄMANSIKOITA! En lisännyt niitä varsinaiseen reseptiin koska eihän niitä ikinä mistään saa, mutta nyt on ihan pakko mainita, että kesäpaikassani Mansikkamäessä niitä on mäenrinteet punaisinaan! Maun voitte vain kuvitella...

RAPEAKUORISTA LEIPÄÄ

PUNAISIA VIINIRYPÄLEITÄ

BALSAMICOA TAI MUUTA VIINIETIKKAA

VUOHENJUUSTOA

JUOKSEVAA HUNAJAA

OLIIVIÖLJYÄ

SUOLAA

TUORETTA TIMJAMIA

Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä ja paahda siinä viinirypäleitä, kunnes ne pehmenevät hieman. 

Suolaa ja lisää etikkaa sen mukaan, kuinka kirpeästä pidät. Yritä pitää rypäleet ehjinä.

Paahda leipäpalat grillissä.

Kokoa leiville pari viipaletta vuohenjuustoa ja päälle rypälepaistosta. 

Lorauta koko komeuden kruunuksi vielä reippaasti hunajaa ja päälle tuoretta timjamia, joko hienonnettuna tai oksina.

PULLA

Kuten kaikki jo ehkä tässä vaiheessa tietävät, Reseptivarkaan keittiössä einekset ja puolivalmisteet eivät ole järin korkeassa kurssissa – ja osansa kuranheitosta saavat usein myös eri kauppaketjujen omat merkit eli private labelit, joista en nyt jaksa tässä alkaa sen kummemmin vouhottaa. Voin jakaa näkemyksiäni joskus toisella kertaa.
Mutta jokaiseen sääntöön on poikkeus. Niin omaan tuubaansa kangistunut ei saa olla, etteikö pystyisi antamaan tunnustusta hyvälle ja toimivalle asialle, vaikka se ehkä sotiikin omia periaatteita vastaan. Ja ne tuotteet, jotka Reseptivarkaan seulan läpäisevät, ansaitsevat tulla mainituiksi. Tässä tulee niistä yksi: Pirkka vehnäpulla.

Pirkka vehnäpulla on jo vuosia ollut Reseptivarkaan keittiön Salainen Ase. Pulla – tuo suomalaisen äitiyden ikoni – on kaikesta viattomuudestaan huolimatta oikeasti yksi vaikeimmin taklattavista leivonnaisista. Ainakin meikäläiselle. En vain saa siitä sopivan pehmeää ja ihanaa vaikka itkua vääntäisin. Ja olen vääntänyt. Pakasteena 14 kpl pusseissa myytäviin munattomiin ja maidottomiin Pirkka vehnäpulliin tutustuttuani luovutin kertalaakista. Löin hanskat naulaan.
Pullat munaraesokerikäsittelyn jälkeen suoraan pakastimesta uuniin, ja vartissa koti täyttyy suloisesta pullantuoksusta, jolla voi herättää perheensä sunnuntaiaamuna tai pelastaa kasvonsa yllätysvieraiden saapuessa. Maku ja rakenne ovat kuin todella hyvän aidon kotipullan. Kätevä emäntä voi vain hymyillä arvoituksellisesti ja ottaa vastaan kehut!