RIPPIKAKKU

Lisää kakkua. Käytännössä vain variaatio teemasta 'suklaakakkua ihanilla, tyttömäisillä koristeilla' ihanan ripillepääsijän Ilonan pyynnöstä. Pikkuruista edistymistä tosin, tähän askartelin sokerimassasta liljojen lisäksi myös pienempiä kukkia. Repertuaari laajenee, hyvin hitaasti mutta kuitenkin... Vanhat, tutut speksit löytyvät täältä. Muuten mentiin samoilla, mutta kakku kostutettiin maidolla ja väliin meni aprikoosihilloa.

Varoituksen sana. Suklaa palaa TODELLA herkästi vieraassa mikrossa yhdeltä yöllä. Reseptivarkaan keittössä on aina tämän jälkeen vielä yksi varalevy kuorrutussuklaata, varapurkki vaahtoutuvaa kermaa ja kekseliäs kymmenvuotias, jonka ongelmanratkaisutaito jaksaa ihmetyttää 

yhä uudelleen ja uudelleen.

FETAKIKHERNESALAATTI

Tällä melkein eläisi koko kesän.
Kun kaiken herkun kokoaa samaan kippoon, eihän tulos voi muuta olla kuin aivan älyttömän hyvää! Salaatti valmistuu vasemmalla kädellä sillä välin, kun miesväki hikoilee grillin kimpussa. Kätevä emäntä ehtii sopivasti kaataa itselleen lasillisen raikasta kuplivaa!

TÖLKKI KIKHERNEITÄ
PAKETTI PATROS-FETAA
1 SITRUUNAN MEHU
VUONANKAALIA TAI JOTAKIN MUUTA VIHREÄÄ (VOI MYÖS JÄTTÄÄ KOKONAAN POIS!)
OLIIVIÖLJYÄ
TUORETTA TIMJAMIA SILPUTTUNA

Kaikki vaan sekaisin samaan kippoon. Helppoa kuin heinänteko!

VIINIRYPÄLEVUOHENJUUSTO-BRUSCHETTA

...vai keksittekö vielä kamalamman sanahirviön?

Kesä on vihdoinkin Suomessa, ja ihmiset livahtavat ulkoilmaan aina kun silmä välttää – Reseptivaras muiden muassa. Nämä leipäset ovat kepeää kesätarjottavaa, joka takuulla maistuu lämpöisenä kesäpäivänä salaatin ja grillatun kyytipojan kaverina. Kuvan leivät on paahdettu uunissa, mutta grillissä ne saavat herkullisemman, sopivasti kärventyneen pinnan.
Tarkkasilmäisempi saattaa kuvasta huomata, että leivillä on myös METSÄMANSIKOITA! En lisännyt niitä varsinaiseen reseptiin koska eihän niitä ikinä mistään saa, mutta nyt on ihan pakko mainita, että kesäpaikassani Mansikkamäessä niitä on mäenrinteet punaisinaan! Maun voitte vain kuvitella...

RAPEAKUORISTA LEIPÄÄ

PUNAISIA VIINIRYPÄLEITÄ

BALSAMICOA TAI MUUTA VIINIETIKKAA

VUOHENJUUSTOA

JUOKSEVAA HUNAJAA

OLIIVIÖLJYÄ

SUOLAA

TUORETTA TIMJAMIA

Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä ja paahda siinä viinirypäleitä, kunnes ne pehmenevät hieman. 

Suolaa ja lisää etikkaa sen mukaan, kuinka kirpeästä pidät. Yritä pitää rypäleet ehjinä.

Paahda leipäpalat grillissä.

Kokoa leiville pari viipaletta vuohenjuustoa ja päälle rypälepaistosta. 

Lorauta koko komeuden kruunuksi vielä reippaasti hunajaa ja päälle tuoretta timjamia, joko hienonnettuna tai oksina.

PULLA

Kuten kaikki jo ehkä tässä vaiheessa tietävät, Reseptivarkaan keittiössä einekset ja puolivalmisteet eivät ole järin korkeassa kurssissa – ja osansa kuranheitosta saavat usein myös eri kauppaketjujen omat merkit eli private labelit, joista en nyt jaksa tässä alkaa sen kummemmin vouhottaa. Voin jakaa näkemyksiäni joskus toisella kertaa.
Mutta jokaiseen sääntöön on poikkeus. Niin omaan tuubaansa kangistunut ei saa olla, etteikö pystyisi antamaan tunnustusta hyvälle ja toimivalle asialle, vaikka se ehkä sotiikin omia periaatteita vastaan. Ja ne tuotteet, jotka Reseptivarkaan seulan läpäisevät, ansaitsevat tulla mainituiksi. Tässä tulee niistä yksi: Pirkka vehnäpulla.

Pirkka vehnäpulla on jo vuosia ollut Reseptivarkaan keittiön Salainen Ase. Pulla – tuo suomalaisen äitiyden ikoni – on kaikesta viattomuudestaan huolimatta oikeasti yksi vaikeimmin taklattavista leivonnaisista. Ainakin meikäläiselle. En vain saa siitä sopivan pehmeää ja ihanaa vaikka itkua vääntäisin. Ja olen vääntänyt. Pakasteena 14 kpl pusseissa myytäviin munattomiin ja maidottomiin Pirkka vehnäpulliin tutustuttuani luovutin kertalaakista. Löin hanskat naulaan.
Pullat munaraesokerikäsittelyn jälkeen suoraan pakastimesta uuniin, ja vartissa koti täyttyy suloisesta pullantuoksusta, jolla voi herättää perheensä sunnuntaiaamuna tai pelastaa kasvonsa yllätysvieraiden saapuessa. Maku ja rakenne ovat kuin todella hyvän aidon kotipullan. Kätevä emäntä voi vain hymyillä arvoituksellisesti ja ottaa vastaan kehut!

KANAROONI

Reseptivaras on kokannut viimeiset 20 vuotta. Päivittäin. Sekalainen seurakunta pöydän ääressä vaihtuu tasaiseen tahtiin, ja vaikka välillä pellavatyykille katetaan perintöporsliinit ja kristallilaseissa kuohuu samppanja hanhenmaksakanapeiden kadotessa herkutteleviin suihin, useimmiten keittiössä 

loihditaan hyvää, nopeaa ja terveellistä arkiruokaa.

Eineksistä Reseptivarkaan keittiössä armon saa vain Jalostajan luomuhernekeitto. Kaikki muu tehdään itse. Jokainen arkiruokaa vuodesta toiseen vääntävä tietää, miten helposti sitä puutuu rutiineihinsa ja juuttuu luuppiin, jossa pyörittää vain niitä hyviksi havaittuja, tuttuja ja turvallisia.

Miniteinin kanssa ideoitu ja yhdessä valmistettu lempeänmakuinen kanarooni ampaisi kerralla Reseptivarkaan arkiruokaluuppiin. Ja nyt varoitus: Tehotuotetun broilerinhan ei sinänsä pitäisi kuulua ihmisen ruokavalioon lainkaan, mutta aina ei jaksa onnistua. Kun on kerran oikeasti takapihalla tepastelleen kanan jumalaiseen makuun päässyt, itkettää poimia se minuuttipihvipaketti marketin hyllyltä. Pajuniemeltä saa nykyään luomukanaa, jos se maailmantuskaa yhtään helpottaa. Anyway, tähän suikaloin minuuttipihvejä kun ei muutakaan ollut.

RESEPTI

400 gr pussillinen makaronia (tai jotakin muuta pastaa)

arviolta 400 gr broileria (kolme minuuttipihviä)

puoli tölkillistä kikherneitä

tuoretta timjamia

puolikas sitruuna

1 valkosipulinkynsi

2 kananmunaa

1 prk Kolmen juuston ruokakermaa + 5 dl vettä

KEITÄ makaronit suolatussa vedessä.

LEIKKELE broilerfileet saksilla silpuksi ja ruskista ne kevyesti tilkassa öljyä.

LISÄÄ pannulle valkosipuli, kikherneet, puolikkaan sitruunan raastettu kuori ja mehu, pari ruokalusikallista silputtua tuoretta timjamia. Anna niiden lämmitellä yhdessä kunnes 

makaronit ovat kypsiä.

SEKOITA kypsät makaronit ja pannun sisältö keskenään ja kippaa öljyttyyn vuokaan.

KAADA ruokakerma mittakannuun (vai mikä sen nimi on?) Lisää vettä niin, että nestettä on yhteensä 7 desiä. Riko sekaan kaksi kananmunaa ja vispaa sekaisin.

KAADA munamaito vuokaan ja töki sössöä vaikka lusikalla niin, että maito uppoaa sinne tasaisesti.

PAISTA noin 200 asteessa noin tunti.

HUOM! Miniteinin mielestä tämän version kanssa ei tarvita ketsuppia!

IHANAN MONTA RUOKAVIERASTA

Vau! Reseptivarkaalle on kertynyt ruokavieraita jo yli 20 000!!!
Sen kunniaksi voit nyt liittyä vakkarivieraaksi ja jakaa hyvää myös Facebookissa ja Twitterissä.
Ihanaa, että teitä on näin monta. Tulkaa kylään jatkossakin! 
Tykkään teistä.
Kippis!

kuva Pinterest

HUMMUSPASTA

Jos edellinen villitys oli avokadopasta, tässä tulee uusi!
Tässä taannoinhan uhkasivat avokadot loppua kaupoista, kun kaikki halusivat testata uutta reseptiä. Nyt loppuvat kikherneet ja rucola, ennustaa Reseptivaras. Tässä sapuskassa on tismalleen samat edellytykset uudeksi ilmiöksi! Helppoa kuin heinänteko mutta AH! niin hyvää... Ja mikä parasta – vielä terveellistäkin! What more do you want?

Hummuspasta on malliesimerkki siitä, miten nerokasta yksinkertaisuus voi olla. Miten kaksi herkkua yhdessä nostaa lopputuloksen potenssiin sata. Miten johonkin ruokaan voikin tulla tällainen himo!

KAHDELLE:

1 tölkki kikherneitä (voit toki liotella kuivattujakin ensin yön yli mutta laiska kätevä emäntä nappaa ne säilykehyllystä)
2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
pari kourallista silputtua rucolaa
kitsastelematta hyvää oliiviöljyä
suolaa
tarjoiluun parmesaania
ai niin ja pastaa tietysti

Sillä välin kun pasta kypsyy, valmista hummus. Soseuta sauvasekottimella kikherneet, valkosipulinkynnet, puolen sitruunan mehu ja reilu loiskahdus oliiviöljyä. Suolaa maun mukaan.

Silppua rucola.

Kun spaghetti on kypsää, säästä pari desiä keitinvettä ihan sitä varten, ettet uskaltanut panna hummukseesi tarpeeksi öljyä ja pastasta tulee kuivaa. Sekoita KAKSI KOLMASOSAA hummuksesta ja silputtu rucola spaghettiin kattilassa ja sekoita hyvin. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä tai sitä keitinvettä.

Jaa ruoka lautasille, lisää päälle lusikallinen hummusta, maun mukaan sitruunamehua ja pari rucolanlehteä koristeeksi.

VINKKI: Myös annoksen päälle murusteltu feta toimii. Sitä ei nyt vaan tällä kertaa ollut jääkaapissa.

PS. Oikeassa hummuksessahan on myös seesaminsiementahnaa eli tahinia. Sen voi sotkuun lisätä, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja aika paljon kevyempää, ilman että maku kärsii piiruakaan!