HUMMUSPASTA

Jos edellinen villitys oli avokadopasta, tässä tulee uusi!
Tässä taannoinhan uhkasivat avokadot loppua kaupoista, kun kaikki halusivat testata uutta reseptiä. Nyt loppuvat kikherneet ja rucola, ennustaa Reseptivaras. Tässä sapuskassa on tismalleen samat edellytykset uudeksi ilmiöksi! Helppoa kuin heinänteko mutta AH! niin hyvää... Ja mikä parasta – vielä terveellistäkin! What more do you want?

Hummuspasta on malliesimerkki siitä, miten nerokasta yksinkertaisuus voi olla. Miten kaksi herkkua yhdessä nostaa lopputuloksen potenssiin sata. Miten johonkin ruokaan voikin tulla tällainen himo!

KAHDELLE:

1 tölkki kikherneitä (voit toki liotella kuivattujakin ensin yön yli mutta laiska kätevä emäntä nappaa ne säilykehyllystä)
2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
pari kourallista silputtua rucolaa
kitsastelematta hyvää oliiviöljyä
suolaa
tarjoiluun parmesaania
ai niin ja pastaa tietysti

Sillä välin kun pasta kypsyy, valmista hummus. Soseuta sauvasekottimella kikherneet, valkosipulinkynnet, puolen sitruunan mehu ja reilu loiskahdus oliiviöljyä. Suolaa maun mukaan.

Silppua rucola.

Kun spaghetti on kypsää, säästä pari desiä keitinvettä ihan sitä varten, ettet uskaltanut panna hummukseesi tarpeeksi öljyä ja pastasta tulee kuivaa. Sekoita KAKSI KOLMASOSAA hummuksesta ja silputtu rucola spaghettiin kattilassa ja sekoita hyvin. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä tai sitä keitinvettä.

Jaa ruoka lautasille, lisää päälle lusikallinen hummusta, maun mukaan sitruunamehua ja pari rucolanlehteä koristeeksi.

VINKKI: Myös annoksen päälle murusteltu feta toimii. Sitä ei nyt vaan tällä kertaa ollut jääkaapissa.

PS. Oikeassa hummuksessahan on myös seesaminsiementahnaa eli tahinia. Sen voi sotkuun lisätä, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja aika paljon kevyempää, ilman että maku kärsii piiruakaan!

PAPPA AL POMODORO

Eli tomaattimössö. Siis tuhti tomaattikeitto.
Pappa al pomodoro on perinteistä toscanalaista cucina poveraa eli köyhien maalaisten ruokaa. Ja juuri siksi ihan törkeän hyvää. Taas palataan perusasioiden äärelle – ei tarvita paljon, jos se on hyvää, tuoretta ja laadukasta. Ja Toscanan landellahan kaikki kasvimaan kakarat ovat juuri sitä.

Pappa al pomodoro kuumana ja chilillä terästettynä lämmittää ihanasti talvisena sunnuntaina, mutta toimii erinomaisesti myös kesähelteellä kylmänä tarjoiltuna. Kätevää. Minä kasasin tällä kertaa päälle oliiviöljyssä paahdettuja krutonkeja ja mozzarellaa, koska niitä nyt sattui kaapissa olemaan. Pelaa myös parmesaanin kanssa!

Tomaateiksi valitsin taas kerran kirsikkatomaatteja, koska tavalliset tomaatit ovat täällä mauttomia, vetisiä lätkyjä. Mitä maukkaammat tomaatit, sitä maukkaampi soppa! Jos tomaattien kuoret ärsyttävät, soseen voi veivata sileäksi vaikka sauvasekoittimella ennen leivänpalojen lisäämistä. Minä tykkään kuorista ja reilun karheasta tekstuurista, joten jätän kaikki kokkareet soppaan.

HUOM! On tärkeää, että jätät tavaraa sopan päälle koristeeksi. Ruoka nimittäin näyttää ihan koiran oksennukselta, mutta älä pelästy. Maku ja tuoksu kompensoivat kyllä!

KAHDELLE:

1 rasia KIRSIKKATOMAATTEJA

1 tölkki TOMAATTIMURSKAA, KOKONAISIA TOMAATTEJA TAI KIRSIKKATOMAATTEJA. Minä vannon MUTTIn Pomodorini di collina -kirsikkatomaattisäilykkeen nimeen tämänkin ruoan kohdalla.

n. 200 gr (?) kuivahtanutta rapeakuorista maalaisleipää. Tällä kertaa upotin tähän puolikkaan patongin noin peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi leikeltynä.

2 valkosipulin kynttä
ruukku basilikaa
5 dl kasvislientä tai vettä
oliiviöljyä

Lämmitä silputtua valkosipulia pannulla oliiviöljyssä, kunnes se alkaa tuoksua. Älä polta!
Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja lämmitä niitä, kunnes niistä alkaa irrota mehua.
Lisää tölkkitomaatit.
Anna porista kannen alla noin vartti.
Lisää kuutioitu leipä (säästä kourallinen krutongeiksi), sekoittele hyvin ja lisää kasvislientä (tai vettä), jos leivät eivät uppoa kunnolla tomaattimössöön. Anna porista kannen alla toinen vartti.
Ota kansi pois. Jos seos on kovin kuivahtanutta, lisää kasvislientä (tai vettä) ja anna sitten porista ilman kantta vielä vartti.
Lisää tarvittaessa suolaa, varsinkin jos käytit kasvisliemen sijasta vettä. Jos tomaatit maistuvat kitkeriltä, lisää ripaus sokeria.
Lisää silputtu basilika (säästä vähän koristeluun) ja anna sopan hengähtää hetki. Paahda sillä välin vaikka krutongit.
Annostele lautasille. Kasaa sopan päälle krutonkeja, mozzarellaa, silputtua basilikaa, ripaus suolaa ja lorauta päälle hyvää oliiviöljyä.

KIRSIKKASUKLAAKAKKU

Jotakin ihanan naisellista oli ihanan synttärisankarin toive, kun hän kakkua minulta tilasi. Tässä näkemykseni teemasta – liljoja, helminauha ja rannerengas, maku suklaata ja raikasta kirsikkaa. Sinänsä sattui somasti, että sankari sai myös lahjaksi helminauhan!

Resepti on ihan perus suklaakakkupohja, jonka kostutin kirsikkamehulla, täytin kirsikkahillolla ja kermavaahdolla sekä kuorrutin suklaalla jo edellisenä päivänä, jotta kakku ehti kunnolla kostua. Koristeet tein myös valmiiksi jo aiemmin ja kasasin kakun päälle vasta juuri ennen h-hetkeä.

Koristeet ovat sokerimassaa, jota värjäsin liljoihin punaisella elintarvikevärillä. Helmikorut saivat hohteensa siveltimellä levitettävästä syötävästä helmiäisjauheväristä. Sokerimassakoristeista sen verran, että niiden värkkääminen on helppoa ja hauskaa. Yksityiskohtaisia ohjeita näiden väsäämisestä en rupea tekemään. Homma on nimittäin sen verran sokerista, että siinä menisi hermot jos pitäisi vielä valokuvata samalla. Jos näpertely kiinnostaa, selatkaa nettiä tai tulkaa meille, niin pidetään talkoot ja opastan kädestä pitäen!

POHJA:

6 VALKUAISTA

1/2 dl SOKERIA

6 KELTUAISTA

1 dl SOKERIA

200 gr VOITA

1 dl SOKERIA

85 gr TALOUSSUKLAATA

2 1/2 VEHNÄJAUHOJA

1 dl PERUNAJAUHOJA

4 rkl KAAKAOJAUHETTA

2 tl LEIVINJAUHETTA

PINNALLE:

1 levy TALOUSSUKLAATA

50 gr VOITA

1 dl KUOHUKERMAA

VATKAA valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vielä hetki.

VATKAA keltuaiset ja sokeri vaahdoksi

TAI tee niin kuin laiska kätevä emäntä: vaahdota munat ja sokeri. Tässä kohtaa oikaisten tulee ihan yhtä hyvää.

VATKAA rasva ja sokeri vaahdoksi. Jos vatkaat tässä järjestyksessä, vatkaimia ei tarvitse pestä välillä.

SULATA suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Anna sen jäähtyä hetki ennen kuin lisäät sen rasva-sokeriseokseen.

SEKOITA joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä munasokerivaahto lempeästi sekoitellen.

PAISTA 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla noin tunti.

LEIKKAA jäähtynyt kakku kolmeen osaan ja täytä joko hillolla ja kermavaahdolla tai tällä:

1 purkillinen APRIKOOSIMARMELADIA

85 gr SULAA SUKLAATA

VALMISTA suklaakuorrutus. Sulata suklaa ja rasva mikrossa ja lisää joukkoon kerma. Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista.

KURKISTUS KEITTIÖÖN, osa 2

Siis siihen vanhaan. Tai itse asiassa koko kämppään. Tätä juttua tehtiin viime keväänä, ja mukavasta päivästä on pari kuvaa täällä. Kiitos vielä vierailusta, Taina ja Arto! Lehteen asti se päätyi tämän vuoden alussa. Tästä kyseisestä kodista ja keittiöstä muutin pois jo viime kesänä, mutta jutun myötä siitä jäi kiva muisto!

Uuden kodin keittiössä on meneillään yhden naisen minibudjettiremontti. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu...

PEKAANIPÄHKINÄPIIRAS SOUTHERN BELLE

Kun mieli tekee jotakin oikein tuhtia makeaa, look no further. Ja kaloreita on sitten turha laskea.

Pähkinät tekevät ihmiselle hyvää. Ja maistuvat taivaalliselta. Tämän piirakan tekoa edeltävän kauppareissun Reseptivaras teki jotenkin ajatuksissaan ja kotiutti vain puolet reseptin vaatimista pähkinöistä (niitä tulee satsiin aika paljon). Onneksi kaapissa oli sekalaista pähkinä-mantelisekoitusta, joka päätyi korvaamaan puuttuvat pekaanit täytteessä. Hyvää tuli ja ihan nättikin, sillä säästin kauneimmat pekaanit pinnalle. 

Tämän jenkkiherkun makeus on sitä luokkaa, että kylkeen kannattaa varata vaikka vaniljajäätelöä.

POHJA:
2,5 dl VEHNÄJAUHOJA
1 rkl SOKERIA
puolikas tl SUOLAA
100 gr VOITA
2-3 rkl VETTÄ

(Tässä välissä täytyy tunnustaa, että jos on kiire, tämän voi tehdä myös kaupan pakastealtaan valmispiirakkataikinasta. Eihän se alkuperäistä päihitä, mutta ajaa hädässä asiansa.)

TÄYTE:
3 MUNAA
2,5 dl SIIRAPPIA (osan voi korvata vaahterasiirapilla, jos sen maku miellyttää)
1,5 dl FARIINISOKERIA
60 gr VOITA
puolikas tl NEILIKKAA
ripaus MUSKOTTIPÄHKINÄÄ
ripaus SUOLAA
250 gr PEKAANIPÄHKINÖITÄ

SEKOITA jauhot, sokeri ja suola. Nypi sekaan kuutioitu voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa. Nosta peitettynä viileään puoleksi tunniksi.
(TAI avaa se valmistaikinapaketti ja anna taikinan sulaa kaikessa rauhassa.)
PAINELE taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
PANE pohjan päälle puolet pekaanipähkinöistä.
YHDISTÄ keskenään kaikki täytteen aineet loppuja pähkinöitä lukuunottamatta.
ASETTELE loput pähkinät nätisti täytteen pinnalle.
PAISTA torttua ensin 225 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 175 asteeseen. Paista edelleen uunin keskitasolla noin 45 minuuttia, kunnes täyte on kiinteää. Jos pinta saa liikaa väriä, suojaa se foliolla paistamisen loppuvaiheessa.
TARJOA jäähtyneenä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

SITRUUNA-AVOKADORIISI

Avokadopastahan on jo nähty, passee, menneen talven lumia. Kirjaimellisesti. Mutta koska avokado on sekä NIIN ihanaa, että ihan älyttömän terveellistä, se ansaitsee kevään kunniaksi lisää uusia, hauskoja käyttötapoja. Tämä pöperö häivähti silmissäni Pinterestissä eräänä kylmänä pimeänä yönä LIMEavokadoriisinä, ja jäi kummittelemaan mieleni komeroihin.

Kevättalven auringon ensimmäiset näyttäytymiset saavat Reseptivarkaan paitsi hullun lailla puunaamaan keittiönsä nurkkia, joihin sysipimeällä tarttuneet tahrapahaset tulevat nyt esiin, niin myös kaipaamaan VÄRIKÄSTÄ ja vitamiinivarastoja täydentävää ruokaa. Kroppa – minun ainakin – suorastaan huutaa avokadoa, sitruunaa ja manteleita. Lue: hyviä rasvoja ja d-vitamiinia. 

Limetistäkin tykkään kyllä, mutta lähdin silti versioimaan tätä vihreää ihanuutta rakkaalla sitruunallani. Sitruunan määrän kanssa saa olla tällä kertaa varovainen, ettei se peitä avokadon pehmeää makua liikaa. Limettiä kokeilen seuraavaksi. Pöperö sopisi hyvin vaikkapa grillatun kalan lisäkkeeksi, rapean tuoreen leivän ja raikkaan kuivan valkoviinin kylkeen. Meikäläinen veti ekat satsit seisoviltaan keittössä, lusikalla kattilasta suoraan. Hyvää oli!

Manteleita ei kannata jättää pois. Ne maistuvat ihanilta, tuntuvat reilunkokoisiksi paloiksi rouhittuina mukavalta suussa ja ovat todellisia terveyspommeja. Tätä pöperöä kipollisen syötyään tuntee miten vitamiinit, hyvät rasvat, kirkkaat värit, aurinko ja energia suorastaan virtaavat kroppaan!

 LISÄKKEEKSI NELJÄLLE, ATERIAKSI KAHDELLE:

2 dl RIISIÄ
1 AVOKADO
1/2 SITRUUNAN KUORI JA MEHU. Tai se limetti.
1 VALKOSIPULINKYNSI
kourallinen MANTELEITA
SUOLAA
HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ
Jos tekisin tämän limetistä, lisäisin tuoretta korianteria.

Keitä riisi.
Muussaa avokado haarukalla.
Hienonna valkosipuli. Sen voi kyllä vallan hyvin jättää poiskin, ellei tykkää.
Raasta sitruunanpuolikkaasta kuori.
Hienonna mantelit karkeaksi rouheeksi, tuntuu kivalta kun on jotakin pureskeltavaa.

Sekoita kaikki, mausta suolalla ja lisää kuorimasi sitruunanpuolikkaan mehu sekä loraus oliiviöljyä. Suolaa täytyy olla tarpeeksi, muuten maku jää valjuksi. Minä lisäsin tuoretta timjamia, kun sitä sattui keittiössä pyörimään.

Hyvää lämpimänä, todella hyvää myös kylmänä!

onko kauniimpaa väriä kuin keväänvihreä?

SPAGHETTI ALLE VONGOLE CON PASTIS

Nimi näyttää niin pöljältä suomeksi, että saatte sen nyt italiaksi. Vai mitä sanotte – simpukkapastisspaghetti? Duh! Toki se voisi olla vaikka Marseillen mamman simpukkapasta. Tai jotain. Nimihän sinänsä on sivuseikka, pääasia että pöperö on hyvää. Ja tämä on.

Jutun juoni on tietenkin se pastis. Häivähdys aniksen makua nostaa tämän pastan juhlaruokien joukkoon. Jälleen kerran helppoa, nopeaa ja näyttävää – ja helvetin hyvää – vähän niin kuin kätevä emäntä itsekin. Varovainen kannattaa silti olla, sillä liika lotraus tekee mausta makean ja ätläkän.

Kuvat voisivat ehkä olla kauniimpiakin, mutta nälkä oli aivan sumea ja koska kyseessä on jo traditioksi muodostunut uudenvuodenaaton juhlaherkku, ei kuvaamiseen tällä kertaa jaksettuehdittymaltettu paneutua tämän kummemmin. Lasiin kylmää, rutikuivaa valkoviiniä taikka kuplivaa ja täysin kattiloin kohti uuden uutukaista vuotta 2013!

KAHDELLE:

1 kilo simpukoita, joista aukeamattomien poissiivouksen jälkeen 

jäi jäljelle ehkä noin 800 grammaa.

1 valkosipulin kynsi

chiliä maun mukaan

lorahdus hyvää neitsytoliiviöljyä

lirahdus (siis TODELLAKIN vain lirahdus) pastista tai muuta anisviinaa. Ehkä pari ruokalusikallista.

tuoretta persiljaa

spaghettia

Huuhtele simpukat, poista niistä parrat ja plokkaa pois kuolleet.

Pane spaghetti kiehuvaan suolattuun veteen.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa (jos syöjiä ja simpukoita on enemmän, käytä kattilaa, sillä näitä olisi hyvä mahtua hieman helistelemään). Heitä sekaan pieneksi hienonnettu valkosipuli sekä chili. Sekoittele hetki, älä polta niitä.

Kippaa seuraavaksi pannulle simpukat ja perään pastis. Sihahtaa kivasti! Pane kansi päälle pariksi minuutiksi, eli vain siksi hetkeksi, jonka simpukat tarvitsevat kypsyäkseen.

Kun simpukat ovat kypsiä, sekoita joukkoon hienonnettu persilja ja kumoa seos kypsän, siivilöidyn spaghetin sekaan kattilaan. Poimi pois sellaiset simpukat, jotka eivät ole auenneet.

HUOM! Näiden kanssa olisi hyvä, että spaghetti olisi tosiaan AL DENTE, muuten menee vähän maku koko hommasta. Homman natsaaminen ajallisesti vaatii hieman hereilläpysymistä, sillä simpukat kypsyvät parissa minuutissa, eikä pasta saisi päästä ylikypsäksi.

Ota hieman pastan keitinvettä talteen siltä varalta, että pöperö tuntuu kuivalta kun olet saanut kaiken sekaisin. Lisää sitä joukkoon, jos siltä tuntuu.

Tämä ei kaipaa kaverikseen parmesaania eikä mitään muutakaan, mutta kata pöytään ylimääräinen kippo, johon kuoret voi panna syömisen tieltä syrjään. Buon appetito!