SITRUUNA-AVOKADORIISI

Avokadopastahan on jo nähty, passee, menneen talven lumia. Kirjaimellisesti. Mutta koska avokado on sekä NIIN ihanaa, että ihan älyttömän terveellistä, se ansaitsee kevään kunniaksi lisää uusia, hauskoja käyttötapoja. Tämä pöperö häivähti silmissäni Pinterestissä eräänä kylmänä pimeänä yönä LIMEavokadoriisinä, ja jäi kummittelemaan mieleni komeroihin.

Kevättalven auringon ensimmäiset näyttäytymiset saavat Reseptivarkaan paitsi hullun lailla puunaamaan keittiönsä nurkkia, joihin sysipimeällä tarttuneet tahrapahaset tulevat nyt esiin, niin myös kaipaamaan VÄRIKÄSTÄ ja vitamiinivarastoja täydentävää ruokaa. Kroppa – minun ainakin – suorastaan huutaa avokadoa, sitruunaa ja manteleita. Lue: hyviä rasvoja ja d-vitamiinia. 

Limetistäkin tykkään kyllä, mutta lähdin silti versioimaan tätä vihreää ihanuutta rakkaalla sitruunallani. Sitruunan määrän kanssa saa olla tällä kertaa varovainen, ettei se peitä avokadon pehmeää makua liikaa. Limettiä kokeilen seuraavaksi. Pöperö sopisi hyvin vaikkapa grillatun kalan lisäkkeeksi, rapean tuoreen leivän ja raikkaan kuivan valkoviinin kylkeen. Meikäläinen veti ekat satsit seisoviltaan keittössä, lusikalla kattilasta suoraan. Hyvää oli!

Manteleita ei kannata jättää pois. Ne maistuvat ihanilta, tuntuvat reilunkokoisiksi paloiksi rouhittuina mukavalta suussa ja ovat todellisia terveyspommeja. Tätä pöperöä kipollisen syötyään tuntee miten vitamiinit, hyvät rasvat, kirkkaat värit, aurinko ja energia suorastaan virtaavat kroppaan!

 LISÄKKEEKSI NELJÄLLE, ATERIAKSI KAHDELLE:

2 dl RIISIÄ
1 AVOKADO
1/2 SITRUUNAN KUORI JA MEHU. Tai se limetti.
1 VALKOSIPULINKYNSI
kourallinen MANTELEITA
SUOLAA
HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ
Jos tekisin tämän limetistä, lisäisin tuoretta korianteria.

Keitä riisi.
Muussaa avokado haarukalla.
Hienonna valkosipuli. Sen voi kyllä vallan hyvin jättää poiskin, ellei tykkää.
Raasta sitruunanpuolikkaasta kuori.
Hienonna mantelit karkeaksi rouheeksi, tuntuu kivalta kun on jotakin pureskeltavaa.

Sekoita kaikki, mausta suolalla ja lisää kuorimasi sitruunanpuolikkaan mehu sekä loraus oliiviöljyä. Suolaa täytyy olla tarpeeksi, muuten maku jää valjuksi. Minä lisäsin tuoretta timjamia, kun sitä sattui keittiössä pyörimään.

Hyvää lämpimänä, todella hyvää myös kylmänä!

onko kauniimpaa väriä kuin keväänvihreä?

SPAGHETTI ALLE VONGOLE CON PASTIS

Nimi näyttää niin pöljältä suomeksi, että saatte sen nyt italiaksi. Vai mitä sanotte – simpukkapastisspaghetti? Duh! Toki se voisi olla vaikka Marseillen mamman simpukkapasta. Tai jotain. Nimihän sinänsä on sivuseikka, pääasia että pöperö on hyvää. Ja tämä on.

Jutun juoni on tietenkin se pastis. Häivähdys aniksen makua nostaa tämän pastan juhlaruokien joukkoon. Jälleen kerran helppoa, nopeaa ja näyttävää – ja helvetin hyvää – vähän niin kuin kätevä emäntä itsekin. Varovainen kannattaa silti olla, sillä liika lotraus tekee mausta makean ja ätläkän.

Kuvat voisivat ehkä olla kauniimpiakin, mutta nälkä oli aivan sumea ja koska kyseessä on jo traditioksi muodostunut uudenvuodenaaton juhlaherkku, ei kuvaamiseen tällä kertaa jaksettuehdittymaltettu paneutua tämän kummemmin. Lasiin kylmää, rutikuivaa valkoviiniä taikka kuplivaa ja täysin kattiloin kohti uuden uutukaista vuotta 2013!

KAHDELLE:

1 kilo simpukoita, joista aukeamattomien poissiivouksen jälkeen 

jäi jäljelle ehkä noin 800 grammaa.

1 valkosipulin kynsi

chiliä maun mukaan

lorahdus hyvää neitsytoliiviöljyä

lirahdus (siis TODELLAKIN vain lirahdus) pastista tai muuta anisviinaa. Ehkä pari ruokalusikallista.

tuoretta persiljaa

spaghettia

Huuhtele simpukat, poista niistä parrat ja plokkaa pois kuolleet.

Pane spaghetti kiehuvaan suolattuun veteen.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa (jos syöjiä ja simpukoita on enemmän, käytä kattilaa, sillä näitä olisi hyvä mahtua hieman helistelemään). Heitä sekaan pieneksi hienonnettu valkosipuli sekä chili. Sekoittele hetki, älä polta niitä.

Kippaa seuraavaksi pannulle simpukat ja perään pastis. Sihahtaa kivasti! Pane kansi päälle pariksi minuutiksi, eli vain siksi hetkeksi, jonka simpukat tarvitsevat kypsyäkseen.

Kun simpukat ovat kypsiä, sekoita joukkoon hienonnettu persilja ja kumoa seos kypsän, siivilöidyn spaghetin sekaan kattilaan. Poimi pois sellaiset simpukat, jotka eivät ole auenneet.

HUOM! Näiden kanssa olisi hyvä, että spaghetti olisi tosiaan AL DENTE, muuten menee vähän maku koko hommasta. Homman natsaaminen ajallisesti vaatii hieman hereilläpysymistä, sillä simpukat kypsyvät parissa minuutissa, eikä pasta saisi päästä ylikypsäksi.

Ota hieman pastan keitinvettä talteen siltä varalta, että pöperö tuntuu kuivalta kun olet saanut kaiken sekaisin. Lisää sitä joukkoon, jos siltä tuntuu.

Tämä ei kaipaa kaverikseen parmesaania eikä mitään muutakaan, mutta kata pöytään ylimääräinen kippo, johon kuoret voi panna syömisen tieltä syrjään. Buon appetito!

AGLIO, OLIO & PEPERONCINO

eli suomeksi ylistys yksinkertaisuudelle. Tämä simppeliydessään naurettava ruoka todistaa jälleen kerran sen, että hyvää saa myös helpolla. Ansaan ei silti pidä mennä – käytä parasta mahdollista neitsytoliiviöljyä, tuoreita valkosipuleita ja ärhäkkää chiliä, sekä laadukasta italialaista pastaa. Vaikka Barillaa.

Nuorena tyttönä Italiassa asuessani tätä tehtiin, kun tultiin baarista yöllä nälkäisinä kotiin. Tätä tehtiin, kun tuli yllätysvieraita syömään. Ja tätä tehtiin, kun rahat olivat lopussa oli ostettu viimeisillä rahoilla ne uudet ihanat kengät. Ainekset löytyvät aina kaapista, eikä isommankaan porukan ruokkiminen suista ketään perikatoon.

Tarkkoja määriä on jälleen kerran vaikea arvioida. Tämä on ruoka, jonka voi säätää syöjien makuhermoille sopivaksi valkosipulin ja chilin määrää vaihtelemalla. Itse lisään joskus sekaan myös sitruunankuoriraastetta (ei liene yllätys kenellekään...) mutta se onkin sitten jo ihan eri sapuska!

VALKOSIPULIA niin paljon kuin sielu sietää. Aloita vaikka kynnellä per naama.

CHILIÄ syöjien sietokyvyn mukaan.

HYVÄÄ OLIIVIÖLJYÄ niin paljon, että pasta ei tunnu kuivalta. Reilusti joka tapauksessa.

TUORETTA PERSILJAA TAI TIMJAMIA jos sattuu olemaan. Ilmankin menee.

SUOLAA!

PARMESAANIA päälle.

Keitä spaghetti ohjeen mukaan al dente. 

Murskaa pastan kiehuessa valkosipulinkynnet veitsellä niin pieneksi kuin saat.

Murustele chili ja silppua persilja tai timjami.

Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois ja pasta takaisin kattilaan. Lisää kaikki ainekset ja sekoita hyvin. Tarkista, että suolaa on tarpeeksi. Ilman suolaa tämä ei ole mistään kotoisin.

Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

  

AMARETTOTAATELIKAKKU

Tänä jouluna Reseptivaras jatkaa viime joulun aikaan aloitettua laiskan kätevän emännän keittökirjaa. Tämä taatelikakku nimittäin syntyy yhdessä kattilassa ja yhdellä puuhaarukalla. Eihän kukaan jaksa jouluna(kaan) tiskipaljun ääressä seisoskella! 

Vanha, tuttu kakku saa nyt pienen hömpsyn Amarettoa, joka tuo mehevään herkkuun häivähdyksen mantelin makua. Lapsiystävällinen tapa juottaa kakku tuiteriin on lorauttaa Amaretto veteen, jossa taatelit keitetään mössöksi –näin alkoholi siis haihtuu taivaan tuuliin. Jos syöjissä on pelkkiä aikuisia, kannattaa tökkiä kypsään kakkuun reikiä vaikka hammastikulla ja imeyttää Amaretto sitä kautta.

1 pss KUIVATTUJA PEHMEITÄ KIVETTÖMIÄ TAATELEITA
2 dl VETTÄ
1 dl AMARETTOA
2 dl SOKERIA
200 gr VOITA
2 MUNAA
3,5 dl VEHNÄJAUHOJA
2 tl VANILJASOKERIA
2 tl LEIVINJAUHETTA

Keitä taatelit vedessä ja Amarettossa pehmeäksi mössöksi. Noin puolisen tuntia. (voit toki keittää ne myös 3 desissä vettä, kakusta tulee ihana ilman Amarettoakin) Anna mössön jäähtyä hieman.

Lisää mössöön sokeri ja voi. Sekoita puuhaarukalla, ei tarvitse vatkata.

Lisää munat ja kuivat, keskenään yhdistetyt aineet samalla tavalla sekoitellen.

Paista voidellussa ja jauhotetussa vuoassa 175 asteessa vajaa tunti. Kannattaa tarkkailla kypsyyttä tikulla, ettei kakku paistu liian kuivaksi.

Hunnuta jäähtynyt kakku tomusokerilla ja koristele. Tässä koristeina Lindtin samppanjatryffeleitä.

HELLO KITTY -KAKKU

Suloisen kummitytön lempparihahmoa ei ole vaikea arvata, joten tämänvuotisen synttärikakun teema oli itsestään selvä. 
Väliin mansikkamoussea, päälle pinkiksi värjättyä kermavaahtoa sekä sokerimassalla päällystetty ohuesta kakkupohjasta vapaalla kädellä leikattu Kittyn pärstä.
Vielä kerran onnea ihana Saara 4v!

rusetti marsipaania, silmät ja viikset lakua. nenänä karkki.

MUMMOJEN KAALILAATIKKO

Viikonloppuna se iski. Selittämätön, järjetön himo kaalilaatikkoon. Pitäisköhän huolestua?

Pikkupitäjän kouluruokalan kaalilaatikko 80-luvulla haisi kuvottavalta ja maistui vielä pahemmalta. Yhtä voimakas inho niiltä ajoilta jäi vain hiihtämiseen. Molemmat oksettivat. Aika tavaran kaupitsee, sanoo kuitenkin vanhan kansan viisaus – ja niin kävi nytkin. Entisestä inhokista on tullut kuin varkain uusi suosikki. Hiihtämään en tosin suostu vieläkään vapaaehtoisesti.

Himon iskiessä oli pakko turvautua sekä netistä haravoituihin resepteihin, että niihin vanhan kansan viisauksiin, eli mummojen ja tätien ohjeisiin. Aikani asiaa makusteltuani yhdistelin mielestäni parhaat osaset kaikista ja ryhdyin puuhaan. Eira-mummo paistoi kaalit voissa. Passasi minulle. Eija-täti käyttää rutkasti siirappia. Sopii.

Kasvisversion tästä saa tietenkin korvaamalla jauhelihan vaikka soijarouheella. Mutta tartteeko sitä nyt rautalangasta edes vääntää...

Muistutan nyt vielä tässä, että tee reilu annos, tämä on nimittäin niitä ruokia, jotka ovat ehdottomasti parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Pyhä tarkoitukseni oli herkutella sunnuntaina ja pakastaa loput. Kolmena päivänä olen nyt rynninyt töistä kotiin kaalilaatikon kiilto silmissäni ja melkein juossut raput ylös survomaan annokseni mikroon jo ennen kuin ehdin edes takkia riisua päältäni. Huomiseksi olisi vielä yksi annos jäljellä. En taida malttaa pakastaa sitäkään...

Kuva on pöllitty netistä, koska tajusin vasta oman kaalini
silputtuani, että siitä olisi ollut kiva saada kuva ehjänä.
Valmis mössö kun on... no, ei kovin kuvauksellista.

kilo KAALIA
1,5 dl PUURORIISIÄ
400 gr JAUHELIHAA (minä käytin naudanpaistia, mutta lampaastakin tulisi takuulla hyvää)
reilu lohkare VOITA
1 SIPULI
4 dl LIHALIENTÄ
2 rkl SIIRAPPIA
MEIRAMIA
SUOLAA

Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
Paista pannulla jauheliha ja silputtu sipuli. Mausta suolalla ja meiramilla. Siirrä sivuun odottamaan.
Paista samalla pannulla silputtu kaali. Reilusti voissa. Kaali saa saada hieman väriä pintaansa, jonka jälkeen sitä haudutellaan pannulla n. 10 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu. Lisää suola ja siirappi.
HUOM! Ainekset kannattaa suolata kunnolla, sillä tämä on yksi niitä ruokia, joka ei maistu miltään ellei siinä ole tarpeeksi suolaa.
Kumoa koko komeus voideltuun uunivuokaan ja kaada lihaliemi päälle. Ihan tavallinen vesikin käy.
Anna paistua 200 asteessa ainakin tunti. Pinta saa ruskettua ja rapsakoitua ja enimmät nesteet haihtua. Vetinen löllö on ällöä, anna siis hautua huolella vaikka pidempäänkin. Jos pinta tummuu liikaa, peitä laatikko vaikka voipaperilla, mutta huolehdi, että neste pääsee haihtumaan.
Syö puolukkahillon kera.

LUUMUTORTTU. TAI OMENAKAKKU.

Silläkin uhalla, että kaikilta pursuaa jo makeat leivonnaiset korvistakin, tässä vielä yksi. Koska tämä vaan on niin hyvä. Ja koska tämä onnistuu AINA. Ja koska nyt on sesonki.

Kuvassa ja ohjeessa puhutaan luumusta, mutta voit lukea sen myös omenaksi. Suosi kotimaisia jos mahdollista. Kriikunoista tulisi varmasti myös hyvä. Puolukoitakin olen harkinnut. Mitä vain kirpeää ja hapokasta. Kun teen tätä ompuista, kuutioin pari pientä omppua myös itse taikinan sekaan. Kuorineen.

Kätevä emäntä sekoittaa aineet yhdessä kulhossa ilman vatkainta. Helpompaa ei ole.

125 gr VOITA
1, 5 dl SOKERIA
2 MUNAA
2,5 dl VEHNÄJAUHOJA
1 tl LEIVINJAUHETTA
2 rkl KERMAA TAI MAITOA
4-5 LUUMUA (kirpeää pientä omenaa)
kourallinen ROUHITTUJA PÄHKINÖITÄ
toinen mokoma RUSINOITA 
(tai pussillinen pähkinärusinakarpalosekoitusta, jota myydään ainakin meidän lähikaupassa kaksi pussia vitosella)
loiskahdus AMARETTOA
RUOKOSOKERIA

Sulata rasva ja anna sen jäähtyä.
Sekoita sokeri rasvaan.
Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää vielä kerma ja vehnäjauho-leivinjauheseos.
Sekoita taikinaan varovasti pähkinät ja rusinat. Jos teet omppukakkua, sekoita pari kuutioitua omenaa tässä kohtaa taikinaan.
Asettele viipaloidut luumut tortun pinnalle.
Loiskauta pinnalle amarettoa ja ruokalusikallinen ruokosokeria.
Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 200 asteessa
35-40 min.
Hunnuta jäähtyneen kakun pinta tomusokerilla.