KATUKAHVILA KAKKUTIKKARI

Ravintolapäivän kunniaksi pyörittelimme kakkutikkareita ja keittelimme katukahvia. Kävijöitä oli huimat 130! Aurinko helli, katukahvilan pöydissä riitti asiakkaita, ja kakkutikkarit myimme loppuun kahdessa tunnissa. Ensi vuonna uudestaan, mutta tuplamäärällä herkkuja!

          

Kakkutikkareita oli tarjolla kolmea lajia:

sitruuna (yllätys kaikille!)

suklaa

mansikka

KIISSELI

Siis – ylläri – SITRUUNAkiisseli! Joku voisi jo väittää, että parempi nimi tälle blogille olisi Sitruunavaras. Mutta kun limoncelloa tehdessä tuli kuorittua sylillinen sitruunoita, eikä sitä mehua jaksanut kaikkea juoda eikä tietenkään voinut poiskaan heittää...
Kaikenlaiset marjakiisselit ovat meidän perheen suosikkijälkkäreitä. Joulua ei ole ilman karpalokiisseliä, ja raikas kiisseli kermavaahtonokareen kanssa jos mikä on ihan täydellinen kesäjälkkäri. Tytöt tykkää marjoista ja hedelmistä, ja äiti tekee mielellään hyvää, joka on myös terveellistä. Kaikki voittaa!

Kiisseliä neljälle (minä teen aina tuplat, koska se säilyy kylmässä useamman päivän):


3 kananmunaa
1 dl sokeria
7 dl vettä
3 rkl perunajauhoja
2-3 dl sitruunamehua
2 dl Valion A+ täyteläistä luonnonjogurttia

VISPILÖI munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi kattilassa.
SEKOITA perunajauhot pieneen vesitilkkaan, lisää sitten tilkkaan vettä niin, että sitä on yhteensä se seitsemän desiä.
LISÄÄ perunajauhovesi kattilaan munasokerivaahtoon.
SEKOITTELE seosta miedolla lämmöllä koko ajan, kunnes se kuumenee ja pulpahtaa. Ota HETI pois levyltä. Tässä kohtaa kiisseli näyttää ja tuntuu tosi tönköltä liisteriltä, mutta älä säikähdä!
ANNA jäähtyä hetki, jolloin sotku muuttuu vieläkin tönkömmäksi. Lisää sitten sitruunamehu lirutellen ja reippaasti vispilöiden, kunnes koostumus notkistuu ja alkaa tuntua mieleiseltä. Sitruunamehua ei siis kiehutella, joten kaikki sen vitamiinit jäävät kiisseliin! Kaada tarjoilukulhoon, ripottele pinnalle reilusti sokeria kuortumisen estämiseksi ja anna jäähtyä.
SEKOITA jogurtti jäähtyneeseen kiisseliin. Tähän passaa tietysti myös kermavaahto, mutta jogurtti pyöristää makua ihan samalla tavalla.

LIMONCELLO

Vaikkei lämpö meitä ihan vielä hellikään, Reseptivaras päätti aloittaa kesään valmistautumisen NYT! Lämpöisinä kesäiltoina syödään ulkona, ja kun kätevä emäntä makoisan grilliaterian päälle tempaisee pakastimestaan pullollisen jääkylmää, kirpeänmakeaa limoncelloa, on suosio taattu. Muuta jälkiruokaa ei välttämättä edes tarvita!

Ensikosketukseni tähän kesänkeltaiseen sitruunalikööriin sain aurinkoisina Sisilian-kesinäni, ja se onkin ollut suosikkini niistä ajoista lähtien. Juoma maistuu aperitiivina, jälkiruokana, digestiivinä, proseccon seassa, vaniljajätskin päällä... You name it.

Paras limoncello tulisi tietysti sisilialaisista tai Amalfin rannikon upeista sitruunoista. Täällä Pohjolan perukoilla kannattaa marketista valita luomua, jos vain löytyy. Ellei, olen käyttänyt ihan tavallisiakin, enkä ole sen kummempia oireita saanut... Valitse kuitenkin sileäkuorisia sitruunoita, sillä niistä röpelöisemmistä kuoren raastaminen irti on täyttä tuskaa, ellei suorastaan mahdotonta. Meikäläisen hermoilla ainakin.


Likööri kannattaa panna tekeytymään hyvissä ajoin, sillä sen on hyvä saada muhia vähintään pari viikkoa. Aloitetaan siis nyt, niin kesäkuun alussa voin esitellä valmiin herkun!


tarvitset:
10 SITRUUNAA
1 litra MAHDOLLISIMMAN VAHVAA ALKOHOLIA (minä ruinaan aina tuomaan Viru Valgea 80% kun joku käy lahden takana)


kahden viikon kuluttua tarvitset:
500 gr SOKERIA
1 litra VETTÄ


KUORI TAI RAASTA hyvin pestyt ja kuivatut sitruunat. Irti pitäisi saada vain se keltainen osa. Jos valkoista tulee kamalasti mukaan, likööriin hiipii väkevä sivumaku. Minä kuorin omani yleensä ihan tavallisella perunankuorimisveitsellä, varovasti ja ohuesti vain. Raastimen hienolla terällä saa kyllä irti todellakin sen ihan pintakerroksen, mutta siinä nyhräämisessä MENEE USEIN HERMO!


KAADA ilmatiiviisti suljettavaan tölkkiin tai isoon pulloon sitruunankuoret sekä alkoholi. Anna tekeytyä pari viikkoa pimeässä kaapissa, hölskyttele muutaman päivän välein. Taaskaan en tiedä mitä tapahtuisi, jos saisivat olla ihan rauhassa (tuskin se asiaa miksikään muuttaisi), mutta en malta ikinä olla hölskyttelemättä.


KAHDEN VIIKON KULUTTUA mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Kiehauta niin, että sokeri liukenee täysin, ja anna jäähtyä ihan kylmäksi. Ihan kylmäksi siksi, että lämpöisestä siirapista tulee kuulemma sameaa limoncelloa. Taaskaan en ole uskaltanut kokeilla. Nössö. Siivilöi alkoholista sitruunankuoret pois ja yhdistä nesteet. Anna seoksen oleskella tiiviisti suljetussa tölkissä tai pullossa ihan rauhassa pari päivää, sen jälkeen sekoita hyvin, siivilöi tarvittaessa uudelleen ja pullota. 


SÄILYTÄ pakastimessa. Viru Valgesta tehdyssä juomassa on niin paljon alkoholia, ettei se jäädy. Jos  käytät esim. vodkaa, on prosentteja niin paljon vähemmän, että Limoncello kannattaa säilyttää jääkaapissa. Tarjoile aina jääkylmänä, mielellään vielä jäähdytetyistä laseista!

CAKE POPS ELI KAKKUTIKKARIT

Niinhän sen menee, että lahjattomat treenaa. Ja niin on aina ollut Reseptivarkaankin keittiössä. Uusiin resepteihin ja muihin ideoihin käydään käsiksi vasta silloin, kun joku on tulossa syömään tai käymään, ei niitä stressata etukäteen. Puolet homman mielenkiinnostahan on siinä, kun saa jännittää lopputulosta.


Tällä kertaa oli kuitenkin pakko kokeilla etukäteen, ettei mene maine jälkikasvun silmissä. Ja sormet suorastaan syyhysivät. Resepti on niin yksinkertainen, että siinä ei voi mennä pieleen, mutta halusin testata tekniikkaa hyvissä ajoin etukäteen. Sillä – TADAA – tähtäimessä on 19. toukokuuta järjestettävä Ravintolapäivä, jolloin Reseptivaras yhdessä tyttärensä Kakkuvarkaan kanssa pistää pystyyn pienen katukahvilan. Tarjolla kahvia ja kakkutikkareita. Tervetuloa meille!

Tänään testattiin makuyhdistelmää appelsiinisuklaa. Yhdistelmiähän on loputtomasti. Erivärisiä kuorrutesuklaita saa kakkutarvikeliikkeistä kaikissa sateenkaaren väreissä. Samoin nonparelleja, glittereitä ja muita hörhellyksiä. Tikkuina käytimme tänään puisia grillitikkuja, mutta oikeita tikkaritikkujakin saa niistä samoista liikkeistä. Tyttäreni Kakkuvaras sai tehtäväkseen suunnitella kahvilaamme neljä erilaista makuyhdistelmää kuorrutteineen ja koristeineen. Näihin palaamme sitten lähempänä h-hetkeä.


Appelsiinisuklaa-kakkutikkareihin tarvitset:
-kakkupohjan
-purkin appelsiinituorejuustoa
-pari ruokalusikallista appelsiinimehua
-levyn tummaa, kuorrutukseen sopivaa suklaata
-nonparelleja
-paksun styroxlevy tms.

Minä tein klassisen sokerikakkupohjan Elsa-mummon ohjeella:

1 lasi munia

1 lasi sokeria

1 lasi jauhoja

Munat ja sokeri vaahdoksi, sitten hellävaraisesti sekaan jauhot.

Paista kypsäksi 225 asteessa.

Murenna jäähtynyt kakkupohja kulhoon ja hiero sekaan purkillinen tuorejuustoa. Jos seos jää kovin kuivaksi, lirauta mukaan pari ruokalusikallista mehua tai vaikka maitoa.

Pyörittele massasta pieniä, parin kolmen sievän suupalan kokoisia palleroita ja pane ne hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Sulata suklaa.

Tökkää pallero tikun nokkaan ja dippaa sulaan suklaaseen. 

Tämä on se tekniikkakohta. Jos pallero pyörii tikun nokassa tai tikku tulee pallerosta läpi, pane pallerot tikkuineen uudelleen hetkeksi jääkaappiin. Joissakin resepteissä neuvotaan tuikkaamaan tikku ensin sulaan suklaaseen ja sitten palleroon, ja sitten jääkaappiin ennen koko palleron dippaamista, mutta meikäläistä alkoi hengästyttää kaikki se jääkaapilla juokseminen, ja oioin sumeilematta kaikki ylimääräiset mutkat.

Pyörittele tikkua, valuta ja kaavi vaikka pikkulusikalla ylimääräinen, näpeille valuva kuorrutus, ja kun ei enää valu, ripottele pinnalle nonparelleja. Tähän sotkemiseen saa näppituntuman aika nopeasti, mutta kannattaa varautua siihen, että sulaa suklaata ja nonparelleja on ympäri keittiötä. Anna jähmettyä pystyasennossa styroxlevyyn tökättynä.

Kakkutikkarit säilyvät jääkaapissa mehevinä pari päivää.

SIMPPELI SITRUUNAKAKKU

Parhaat asiat elämässä ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Kuten tämä kakku. Se ei kaipaa seurakseen kuorrutuksia eikä krumeluureja, vaan vie kielen mennessään raikkaan mutkattomalla herkullisuudellaan. Sitruunaisuuden voi leipoja säätää omille makuhermoilleen sopivaksi. Reseptissä sitruunoita on kolme, mutta jos teen tätä vain itselleni, lisään neljännen. Jollekulle saattaa sopia vain häivähdys sitruunaa, mutta suosittelen silti käyttämään vähintään kahta. Täytyyhän elämässä makua olla!

kuva: Arto Vuohelainen

250 gr voita
3 dl sokeria
5 munaa
3 sitruunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa


PINNALLE:
3/4 dl tomusokeria
sitruunamehua

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen.

Lisää sitruunoiden raastettu kuori. 

(Kuoret on maailman helpoin raapia irti sitrusraudalla. 

Suosittelen lämpimästi!)

Kääntele hellävaraisesti sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 

180 asteessa noin 45 minuuttia.

Kakun paistumista odotellessasi purista raavittujen sitruunoiden mehu ja sekoita siitä tomusokerin kanssa ihanan kirpeän makea siirappi.

Kun kakku on jäähtynyt, pistele siihen reikiä hammastikulla ja hölvää sitä sitruunasiirapilla niin, että neste imeytyy kakkuun.

Sihtaa pinnalle tomusokeria vasta, kun pinta on hetken kuivahtanut.

Säilytä viileässä, jos haluat kakun pehmeänä. 

Minä pidän omastani enemmän, kun pinta kuivahtaa hieman rapsakaksi, joten säilytän sitä huoneenlämmössä. 

PUNAJUURIPESTO

Tämä on yksi lempipastoistani, eikä ehkä vähiten värinsä ansiosta. Reseptin bongasin joskus vuosia sitten Glorian ruoka&viinistä. Maku on lempeän pehmeä, eikä pinkkiä spaghettia imiessään kerta kaikkiaan voi olla huonolla tuulella. Punajuurethan ovat parhaimmillaan syksyllä, mutta näin keväällä tämä puolustaa paikkaansa lautasella ihanan kepeytensä ja huikean värinsä vuoksi! Helppo tapa hurmata ruokavieraat. Ja kasvissyöjät. Lasiin mineraalista, kylmää ja kuivaa valkoista tai nuorta, hapokasta punaista. Peston voi tehdä etukäteen jääkaappiin odottamaan (se säilyy puhtaassa tölkissä ainakin viikon), joten ruoka on – tadaa – käytännössä jo tehty vieraiden saapuessa, ja kätevä emäntä voi itsekin keskittyä tervetuliaiskuplivan pirskahteluun.

kokki: Reseptivaras, kuva: Arto Vuohelainen

tarpeeksi pestoa neljälle:

2-3 keskikokoista punajuurta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

ruukku basilikaa

pussi (onkohan ne 100 vai 150 gr pusseja?) pinjansiemeniä

loraus punaviinietikkaa tai balsamicoa

noin desi oliiviöljyä

tarpeeksi suolaa!

Tarjoiluun:

basilikaa

pinjansiemeniä (paahda hetki kuumalla, kuivalla pannulla jos viitsit)

mozzarellaa, fetaa tai vuohenjuustoa

Kuori ja lohko punajuuret ja sipulit ronskeiksi lohkoiksi. Keitä lohkoja reilu vartti vähässä vedessä (pane vain sen verran vettä, että peittyvät).

Kun punajuuret ovat kypsiä, kaada vesi kattilasta ja lisää loput peston ainekset punajuurten ja sipuleiden joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta hieman rakeiseksi.

Öljyä täytyy olla reilusti, ettei pastasta tule kuivaa. Suolan määrä on myös tärkeä. Jos sitä on liian vähän, tämä ei yksinkertaisesti maistu miltään. Laita suolaa aluksi vaikka 1 tl, anna peston jäähtyä rauhassa ja maistele sitten uudelleen. Myös etikan määrä kannattaa tasapainottaa omaan suuhun sopivaksi.

Kun spaghettisi on kypsää, valuta se, kumoa takaisin kattilaan ja lisää pesto. Sekoittele kuumalla levyllä niin, että pesto leviää kaikkialle ja väri ehtii tarttua pastaan. Jos ruoka näyttää kuivalta, lisää loraus oliiviöljyä. Koristele annokset basilikanlehdillä ja pinjansiemenillä, lisää mozzarellahelmet tai murustele päälle feta tai vuohenjuusto. Tarjoile parmesaanin kera.

NE PARHAAT MOKKARUUDUT

Mokkaruudut olivat muotia koulutyttöjen keskuudessa jo 30 vuotta tosi kauan sitten, ja on ilahduttavaa huomata, että tietyt klassikot säilyttävät tyylinsä ja vain paranevat vanhetessaan. Nämä ovat nyt omien tyttärieni lempiherkkua. (Apua, voiko siitä oikeasti olla jo NIIN kamalan kauan, kun näitä koulun jälkeen makenhimoisena väsätessäni sotkin äidin – ja naapurin 

tyttöjen äitien – keittiön kerta kerran jälkeen?) 

Ruuduistahan on versioita melkein yhtä monta kuin on tekijöitä, mutta vuosikymmenien järjestelmällisen testaamisen tuomalla varmuudella voin luvata, että tämä on SE PARAS. 

Kysykää vaikka tyttäriltäni. Ja naapurin tytöiltä.

POHJA:

4 munaa

4 dl sokeria

2 dl maitoa

200 gr voita

6 dl jauhoja

4 tl leivinjauhetta

4 kukkurallista rkl kaakaojauhetta (Van Houten)

KUORRUTUS:

50 gr sulatettua voita

n. 3 rkl vahvaa kahvia

2 kukkurallista rkl kaakaojauhetta

3 1/2 dl tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri.

Sulata rasva.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Lisää vaahtoon varovaisesti sekoitellen puolet maidosta, 

rasvasta ja kuivista aineista.

Ja sitten ne loput samalla tavalla sekoitellen.

(En kyllä tiedä, onko sillä mitään väliä pannaanko ensin puolet ja sitten puolet, vai olisiko lopputulos ihan yhtä hyvä, jos ne löisi sinne kerralla. Enpä ole muistanut koskaan kokeilla... Näin tämä siinä iänkaiken vanhassa reseptissä neuvottiin tekemään, ja minä olen kilttinä tyttönä aina totellut.)

Paista syvällä uunipellillä leivinpaperin päällä 

175 asteessa noin puoli tuntia.

Kumoa kypsä levy naamalleen toiselle leivinpaperille ja 

kuori varovasti se eka leivinpaperi pois.

Anna jäähtyä.

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja 

levitä seos kakkulevyn pinnalle.

Koristele esim. nonparelleilla, suklaaraasteella tai 

kookoshiutaleilla – pinta jähmettyy aika nopeasti, 

eivätkä hippuset sen jälkeen enää siihen tartu.

Myös sihdattu kaakaojauhe on tyylikäs koristelu, 

mutta se kannattaa tupsutella pinnalle vasta, 

kun kuorrutus on vähän jähmettynyt.

Leikkaa kakku ruuduiksi vasta, kun se on kunnolla jäähtynyt ja saanut asettua ihan kaikessa rauhassa. Veitsen terästä kannattaa pyyhkäistä siihen tarttunut kuorrutus aina pois, 

näin paloista tulee siistimpiä.