SIMPPELI SITRUUNAKAKKU

Parhaat asiat elämässä ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Kuten tämä kakku. Se ei kaipaa seurakseen kuorrutuksia eikä krumeluureja, vaan vie kielen mennessään raikkaan mutkattomalla herkullisuudellaan. Sitruunaisuuden voi leipoja säätää omille makuhermoilleen sopivaksi. Reseptissä sitruunoita on kolme, mutta jos teen tätä vain itselleni, lisään neljännen. Jollekulle saattaa sopia vain häivähdys sitruunaa, mutta suosittelen silti käyttämään vähintään kahta. Täytyyhän elämässä makua olla!

kuva: Arto Vuohelainen

250 gr voita
3 dl sokeria
5 munaa
3 sitruunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa


PINNALLE:
3/4 dl tomusokeria
sitruunamehua

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen.

Lisää sitruunoiden raastettu kuori. 

(Kuoret on maailman helpoin raapia irti sitrusraudalla. 

Suosittelen lämpimästi!)

Kääntele hellävaraisesti sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 

180 asteessa noin 45 minuuttia.

Kakun paistumista odotellessasi purista raavittujen sitruunoiden mehu ja sekoita siitä tomusokerin kanssa ihanan kirpeän makea siirappi.

Kun kakku on jäähtynyt, pistele siihen reikiä hammastikulla ja hölvää sitä sitruunasiirapilla niin, että neste imeytyy kakkuun.

Sihtaa pinnalle tomusokeria vasta, kun pinta on hetken kuivahtanut.

Säilytä viileässä, jos haluat kakun pehmeänä. 

Minä pidän omastani enemmän, kun pinta kuivahtaa hieman rapsakaksi, joten säilytän sitä huoneenlämmössä. 

PUNAJUURIPESTO

Tämä on yksi lempipastoistani, eikä ehkä vähiten värinsä ansiosta. Reseptin bongasin joskus vuosia sitten Glorian ruoka&viinistä. Maku on lempeän pehmeä, eikä pinkkiä spaghettia imiessään kerta kaikkiaan voi olla huonolla tuulella. Punajuurethan ovat parhaimmillaan syksyllä, mutta näin keväällä tämä puolustaa paikkaansa lautasella ihanan kepeytensä ja huikean värinsä vuoksi! Helppo tapa hurmata ruokavieraat. Ja kasvissyöjät. Lasiin mineraalista, kylmää ja kuivaa valkoista tai nuorta, hapokasta punaista. Peston voi tehdä etukäteen jääkaappiin odottamaan (se säilyy puhtaassa tölkissä ainakin viikon), joten ruoka on – tadaa – käytännössä jo tehty vieraiden saapuessa, ja kätevä emäntä voi itsekin keskittyä tervetuliaiskuplivan pirskahteluun.

kokki: Reseptivaras, kuva: Arto Vuohelainen

tarpeeksi pestoa neljälle:

2-3 keskikokoista punajuurta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

ruukku basilikaa

pussi (onkohan ne 100 vai 150 gr pusseja?) pinjansiemeniä

loraus punaviinietikkaa tai balsamicoa

noin desi oliiviöljyä

tarpeeksi suolaa!

Tarjoiluun:

basilikaa

pinjansiemeniä (paahda hetki kuumalla, kuivalla pannulla jos viitsit)

mozzarellaa, fetaa tai vuohenjuustoa

Kuori ja lohko punajuuret ja sipulit ronskeiksi lohkoiksi. Keitä lohkoja reilu vartti vähässä vedessä (pane vain sen verran vettä, että peittyvät).

Kun punajuuret ovat kypsiä, kaada vesi kattilasta ja lisää loput peston ainekset punajuurten ja sipuleiden joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta hieman rakeiseksi.

Öljyä täytyy olla reilusti, ettei pastasta tule kuivaa. Suolan määrä on myös tärkeä. Jos sitä on liian vähän, tämä ei yksinkertaisesti maistu miltään. Laita suolaa aluksi vaikka 1 tl, anna peston jäähtyä rauhassa ja maistele sitten uudelleen. Myös etikan määrä kannattaa tasapainottaa omaan suuhun sopivaksi.

Kun spaghettisi on kypsää, valuta se, kumoa takaisin kattilaan ja lisää pesto. Sekoittele kuumalla levyllä niin, että pesto leviää kaikkialle ja väri ehtii tarttua pastaan. Jos ruoka näyttää kuivalta, lisää loraus oliiviöljyä. Koristele annokset basilikanlehdillä ja pinjansiemenillä, lisää mozzarellahelmet tai murustele päälle feta tai vuohenjuusto. Tarjoile parmesaanin kera.

NE PARHAAT MOKKARUUDUT

Mokkaruudut olivat muotia koulutyttöjen keskuudessa jo 30 vuotta tosi kauan sitten, ja on ilahduttavaa huomata, että tietyt klassikot säilyttävät tyylinsä ja vain paranevat vanhetessaan. Nämä ovat nyt omien tyttärieni lempiherkkua. (Apua, voiko siitä oikeasti olla jo NIIN kamalan kauan, kun näitä koulun jälkeen makenhimoisena väsätessäni sotkin äidin – ja naapurin 

tyttöjen äitien – keittiön kerta kerran jälkeen?) 

Ruuduistahan on versioita melkein yhtä monta kuin on tekijöitä, mutta vuosikymmenien järjestelmällisen testaamisen tuomalla varmuudella voin luvata, että tämä on SE PARAS. 

Kysykää vaikka tyttäriltäni. Ja naapurin tytöiltä.

POHJA:

4 munaa

4 dl sokeria

2 dl maitoa

200 gr voita

6 dl jauhoja

4 tl leivinjauhetta

4 kukkurallista rkl kaakaojauhetta (Van Houten)

KUORRUTUS:

50 gr sulatettua voita

n. 3 rkl vahvaa kahvia

2 kukkurallista rkl kaakaojauhetta

3 1/2 dl tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri.

Sulata rasva.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Lisää vaahtoon varovaisesti sekoitellen puolet maidosta, 

rasvasta ja kuivista aineista.

Ja sitten ne loput samalla tavalla sekoitellen.

(En kyllä tiedä, onko sillä mitään väliä pannaanko ensin puolet ja sitten puolet, vai olisiko lopputulos ihan yhtä hyvä, jos ne löisi sinne kerralla. Enpä ole muistanut koskaan kokeilla... Näin tämä siinä iänkaiken vanhassa reseptissä neuvottiin tekemään, ja minä olen kilttinä tyttönä aina totellut.)

Paista syvällä uunipellillä leivinpaperin päällä 

175 asteessa noin puoli tuntia.

Kumoa kypsä levy naamalleen toiselle leivinpaperille ja 

kuori varovasti se eka leivinpaperi pois.

Anna jäähtyä.

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja 

levitä seos kakkulevyn pinnalle.

Koristele esim. nonparelleilla, suklaaraasteella tai 

kookoshiutaleilla – pinta jähmettyy aika nopeasti, 

eivätkä hippuset sen jälkeen enää siihen tartu.

Myös sihdattu kaakaojauhe on tyylikäs koristelu, 

mutta se kannattaa tupsutella pinnalle vasta, 

kun kuorrutus on vähän jähmettynyt.

Leikkaa kakku ruuduiksi vasta, kun se on kunnolla jäähtynyt ja saanut asettua ihan kaikessa rauhassa. Veitsen terästä kannattaa pyyhkäistä siihen tarttunut kuorrutus aina pois, 

näin paloista tulee siistimpiä.

KURKISTUS KEITTIÖÖN

Mitä ihmettä Reseptivarkaan keittiössä puuhataan? Miksi siellä valokuvataan? Ja miksi sillä on noin kamalasti viiniä? Juhliako se järjestää? Vai jotakin ihan muuta? Se selviää ihan pian...

JOGURTTIHERKKU SHRIKAND

Intialaistyyppinen jogurttijälkkäri on täyteläinen mutta raikas, eikä liian makea aikuiseen makuun. Ja – jälleen kerran – kätevä emäntä pyöräyttää tämän valmiiksi viidessä minuutissa jääkaappiin odottamaan vuoroaan. Itse käytän mieluiten paksua, kunnolla rasvaista jogurttia, mutta Total 0% -jogurtilla tästä saa todella kevyen jälkiruoan, eikä makukaan pahemmin kärsi. Pääasia on, että käyttää paksua jogurttia, ei mitään luirua.

Aivan ihastuttavan aromin jälkkäriin saa, jos tipauttaa sekaan ruusu- tai appelsiininkukkavettä. Tai vaihtoehtoisesti maustaa jogurtin Amarettolla.

Sairaan hyvää saa myös, jos korvaa mantelit saksanpähkinöillä ja lorauttaa pinnalle vaahterasiirappia!

Reilusti jälkkäriä neljälle:

5 dl tölkki Valion turkkilaista jogurttia

makeutukseen tomusokeria maun mukaan, aloita n. 1/2 desillä

2 tl murskattua kardemummaa

kourallinen rouhittuja manteleita

kourallinen rouhittuja pistaasipähkinöitä

Makeuta jogurtti ensin tomusokerilla.

Lisää loput ainekset.

Annostele nätteihin pieniin laseihin ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle manteli- ja pähkinärouhetta ja lorauta hieman juoksevaa hunajaa.

PANGRATTATO

eli köyhän miehen parmesaani. Oiva lisäke kevyille, raikkaille pastoille. Tuoksu on niin huumaava ja suutuntuma niin ihanan rapea, että tätä tekee mieli napsia tölkistä muulloinkin kuin ruoka-aikaan. Jälleen kerran allaolevassa reseptissä määrät ovat summittaisia, omille makuhermoillesi sopivan kombinaation löydät maistelemalla.

puolikas kuivahtanut kovakuorinen maalaisleipä (olenpa joskus ostanut tätä varten ihan tuorettakin, paloitellut ja kuivattanut uunissa sopivaksi koppuraksi)

oliiviöljyä

ruukku tuoretta timjamia

1 valkosipulin kynsi

1 sitruunan raastettu kuori

suolaa

Hienonna kuiva leipä karkeaksi rouheeksi ja paahda rouhetta pannulla lorauksessa oliiviöljyä. 

Lisää pannulle hienonnettu valkosipuli, sitruunan kuori sekä timjami.

Paahda puuhaarukalla sekoitellen, kunnes leipärouhe saa hieman väriä ja koko seos on rapeaa. VARO polttamasta!

Levitä laakealle lautaselle jäähtymään.

Säilytä ilmatiiviissä tölkissä huoneenlämmössä.

TAGLIATELLE AL LIMONE

Tämän yksinkertaisempaa, raikkaampaa ja helpompaa herkkupastaa alkaa olla vaikea löytää. Tuhdimman ruoankin ystävät puhkeavat ylistyslauluihin, kun tarjoat pastan paistettujen pekoninmurusten kanssa. Pekonin täyteläisyys pyöristää sitruunan makua mukavasti ja antaa enemmän liikkumavaraa ruoan kanssa juotavan viinin valintaan. Toinen pistämätön lisuke sitruunapastalle on pangrattato. Tai parmesaani. Kannattaa kattaa tarjolle kaikki kolme, jokainen ruokailija tuunatkoon annoksensa mieltymyksensä ja vakaumuksensa mukaan.

Laseihin kaataisin joko kuivaa ja kuplivaa proseccoa tai nuorta ja raikasta punaista. Tämänkertaisen testiryhmän laseissa oli 2009 shirazia ja hyvin toimi!

Reseptivarkaan keittiössä on muutama raaka-aine, joiden ympärillä koko rumba pyörii. Yksi niistä on sitruuna. Tulette huomaamaan. Sitruunankuorta raastetaan vähän väliä, eikä allekirjoittaneen mielestä ole olemassa ruokaa, mihin se ei passaa. Se kannattaa pitää mielessä myös reseptejä lukiessa ja justeerata sitruunan määrä omaa sietokykyään vastaavalle tasolle.
Elintärkeä työkalu sitruunakeittiössä on sitrusrauta. Ostin sellaisen kerran Ikeasta parilla eurolla, enkä ole joutunut kuoren raastamisen kanssa sen koommin tuskailemaan. Suosittelen. Homma sujuu kuin tanssi.

SITRUUNAPASTAA NELJÄLLE:

500 gr pastaa, tagliatelle tai tagliolini 

pari reilua ruokalusikallista voita

oliiviöljyä

2 sitruunaa

1 purkki creme fraichea

ruukku tuoretta timjamia

suolaa

Sulata paistokasarissa voi ja lorauta sekaan öljyä.

Raasta sitruunoista kuoret ja heitä kasariin. Purista sitruunoista mehut ja lirauta nekin talteen.

Varo, ettei voi lähde ruskistumaan. Riittää, että ainekset muhivat yhdessä kaikessa rauhassa.

Lisää sekaan creme fraiche ja hienonnettu timjami vasta kun pasta on kypsää ja on aika sekoittaa kaikki yhteen.

Kumoa siivilöity pasta kasariin ja sekoittele hellästi mutta hyvin. Kannattaa ottaa syrjään lasillinen pastan keitinvettä ja lisätä sitä hieman, jos pasta tuntuu kuivalta.

Ripottele pinnalle hieman tuoretta timjamia ja tarjoile värikkäiltä lautasilta, ruoka itsessään on niin valjun väristä!