KURKISTUS KEITTIÖÖN

Mitä ihmettä Reseptivarkaan keittiössä puuhataan? Miksi siellä valokuvataan? Ja miksi sillä on noin kamalasti viiniä? Juhliako se järjestää? Vai jotakin ihan muuta? Se selviää ihan pian...

JOGURTTIHERKKU SHRIKAND

Intialaistyyppinen jogurttijälkkäri on täyteläinen mutta raikas, eikä liian makea aikuiseen makuun. Ja – jälleen kerran – kätevä emäntä pyöräyttää tämän valmiiksi viidessä minuutissa jääkaappiin odottamaan vuoroaan. Itse käytän mieluiten paksua, kunnolla rasvaista jogurttia, mutta Total 0% -jogurtilla tästä saa todella kevyen jälkiruoan, eikä makukaan pahemmin kärsi. Pääasia on, että käyttää paksua jogurttia, ei mitään luirua.

Aivan ihastuttavan aromin jälkkäriin saa, jos tipauttaa sekaan ruusu- tai appelsiininkukkavettä. Tai vaihtoehtoisesti maustaa jogurtin Amarettolla.

Sairaan hyvää saa myös, jos korvaa mantelit saksanpähkinöillä ja lorauttaa pinnalle vaahterasiirappia!

Reilusti jälkkäriä neljälle:

5 dl tölkki Valion turkkilaista jogurttia

makeutukseen tomusokeria maun mukaan, aloita n. 1/2 desillä

2 tl murskattua kardemummaa

kourallinen rouhittuja manteleita

kourallinen rouhittuja pistaasipähkinöitä

Makeuta jogurtti ensin tomusokerilla.

Lisää loput ainekset.

Annostele nätteihin pieniin laseihin ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle manteli- ja pähkinärouhetta ja lorauta hieman juoksevaa hunajaa.

PANGRATTATO

eli köyhän miehen parmesaani. Oiva lisäke kevyille, raikkaille pastoille. Tuoksu on niin huumaava ja suutuntuma niin ihanan rapea, että tätä tekee mieli napsia tölkistä muulloinkin kuin ruoka-aikaan. Jälleen kerran allaolevassa reseptissä määrät ovat summittaisia, omille makuhermoillesi sopivan kombinaation löydät maistelemalla.

puolikas kuivahtanut kovakuorinen maalaisleipä (olenpa joskus ostanut tätä varten ihan tuorettakin, paloitellut ja kuivattanut uunissa sopivaksi koppuraksi)

oliiviöljyä

ruukku tuoretta timjamia

1 valkosipulin kynsi

1 sitruunan raastettu kuori

suolaa

Hienonna kuiva leipä karkeaksi rouheeksi ja paahda rouhetta pannulla lorauksessa oliiviöljyä. 

Lisää pannulle hienonnettu valkosipuli, sitruunan kuori sekä timjami.

Paahda puuhaarukalla sekoitellen, kunnes leipärouhe saa hieman väriä ja koko seos on rapeaa. VARO polttamasta!

Levitä laakealle lautaselle jäähtymään.

Säilytä ilmatiiviissä tölkissä huoneenlämmössä.

TAGLIATELLE AL LIMONE

Tämän yksinkertaisempaa, raikkaampaa ja helpompaa herkkupastaa alkaa olla vaikea löytää. Tuhdimman ruoankin ystävät puhkeavat ylistyslauluihin, kun tarjoat pastan paistettujen pekoninmurusten kanssa. Pekonin täyteläisyys pyöristää sitruunan makua mukavasti ja antaa enemmän liikkumavaraa ruoan kanssa juotavan viinin valintaan. Toinen pistämätön lisuke sitruunapastalle on pangrattato. Tai parmesaani. Kannattaa kattaa tarjolle kaikki kolme, jokainen ruokailija tuunatkoon annoksensa mieltymyksensä ja vakaumuksensa mukaan.

Laseihin kaataisin joko kuivaa ja kuplivaa proseccoa tai nuorta ja raikasta punaista. Tämänkertaisen testiryhmän laseissa oli 2009 shirazia ja hyvin toimi!

Reseptivarkaan keittiössä on muutama raaka-aine, joiden ympärillä koko rumba pyörii. Yksi niistä on sitruuna. Tulette huomaamaan. Sitruunankuorta raastetaan vähän väliä, eikä allekirjoittaneen mielestä ole olemassa ruokaa, mihin se ei passaa. Se kannattaa pitää mielessä myös reseptejä lukiessa ja justeerata sitruunan määrä omaa sietokykyään vastaavalle tasolle.
Elintärkeä työkalu sitruunakeittiössä on sitrusrauta. Ostin sellaisen kerran Ikeasta parilla eurolla, enkä ole joutunut kuoren raastamisen kanssa sen koommin tuskailemaan. Suosittelen. Homma sujuu kuin tanssi.

SITRUUNAPASTAA NELJÄLLE:

500 gr pastaa, tagliatelle tai tagliolini 

pari reilua ruokalusikallista voita

oliiviöljyä

2 sitruunaa

1 purkki creme fraichea

ruukku tuoretta timjamia

suolaa

Sulata paistokasarissa voi ja lorauta sekaan öljyä.

Raasta sitruunoista kuoret ja heitä kasariin. Purista sitruunoista mehut ja lirauta nekin talteen.

Varo, ettei voi lähde ruskistumaan. Riittää, että ainekset muhivat yhdessä kaikessa rauhassa.

Lisää sekaan creme fraiche ja hienonnettu timjami vasta kun pasta on kypsää ja on aika sekoittaa kaikki yhteen.

Kumoa siivilöity pasta kasariin ja sekoittele hellästi mutta hyvin. Kannattaa ottaa syrjään lasillinen pastan keitinvettä ja lisätä sitä hieman, jos pasta tuntuu kuivalta.

Ripottele pinnalle hieman tuoretta timjamia ja tarjoile värikkäiltä lautasilta, ruoka itsessään on niin valjun väristä!

HELSINGIN PARAS PIZZA

Pizza on SE ruoka, jota ehkä eniten kaipaan Suomessa. HYVÄ pizza. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – hyvä Margherita on näillä leveysasteilla äärimmäinen harvinaisuus. Nyt on kuitenkin ihan pakko mainostaa. Kävin nimittäin pizzalla Putte's bar & pizzassa, enkä pettynyt. Pohja, tomaattisoosi, mozzarella – kaikki just nappiin. Tätä lisäääää!!!!

Ja ellei minun sanani paina, niin mainittakoon, että seurueen aito italialaisvahvistus oli kanssani samaa mieltä. Buonissima sta pizza!

LAISKAN NAISEN AURAPIPARIT

Kaikkihan tietävät, että sinihomejuusto ja pipari ovat erottamaton makuyhdistelmä. Tässä ne nyt hitsataan yhteen niin helpolla ja herkulla tavalla, että tämän jälkeen et viitsi enää yrittääkään tarjoilla niitä erikseen.

1 paketti valmista piparitaikinaa

1 pussi Aura-murua

Kauli sulanut piparitaikinalevy hieman isommaksi ja ohuemmaksi. 

Levittele päälle pussillinen Aura-murua ja painele juusto 

käsin kiinni taikinaan.

Leikkaa taikinasta haluamasi mallisia pipareita. Minä halusin pitkiä ja ohuita tankoja, joita ryttäsin vielä sormin, jotta juusto tarttui kunnolla kiinni ja pötköistä tuli mahdollisimman rumia ja muhkuraisia. Kauneuskäsityksensä kullakin.

Paista ohjeen mukaan.

RISOTTO DE GO

Jos ja kun joskus menette Venetsiaan, takaisin ei ole tulemista, ellette käy Buranon saarella syömässä tätä risottoa. Jo Burano itsessään, kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvine taloineen, on henkeäsalpaavan kaunis paikka, ja matka sinne laguunin poikki vesibussilla on elämys sinänsä.

Trattoria Da Romano on historiaa henkivä vanha ravintola, superkorrekteilla tarjoilijaherroilla on tumma puku, ja homma toimii täydellisesti. Julkkiskokki Anthony Bourdain kävi taannoin paikan päällä ja esittelee tämän maailmankuulun herkun ohjelmassaan näin: http://gourmet.betteronline.info/seafood/anthony-bourdain-seafood-risotto-in-venice/

Go eli ghiozzo (mahtaako suomenkielistä nimeä ollakaan, etsiköön googlesta ketä kiinnostaa) on ällöttävännäköinen, laguunin pohjamudissa elävä ruma, ruotoinen kala. Sitä ei kukaan pyydystä sellaisenaan syötäväksi, mutta siitä keitetään liemi, josta valmistetaan Paras Ikinä Maistamani Risotto. Sen kummempaa reseptiä en rupea tähän mistään matkimaan, mutta riisi siis kuullotetaan ensin pannulla, kalalientä lisätään vähän kerrallaan, lopuksi riisi vatkataan ja vanutetaan kermaisen täyteläiseksi (kundit heittelee risottoa kasarista ilmaan jopa puolen metrin korkeuteen, don't try this at home!), ja mukaan lähtee hyppysellinen persiljaa sekä loraus brandya. Nerokkaan yksinkertaista! Maku on hyväilevän pehmeän kalainen, riisi tismalleen oikealla tavalla kypsää, aaltoilevaa ja täyteläistä. Sanat eivät riitä kuvailemaan. Kaveriksi Veneton alueen raikasta, viileää valkkaria... Käykää hyvät ihmiset maistamassa, kun sieltä päin maailmaa itsenne löydätte!