Kaikki kunnia Gullichseneille, avokado ansaitsee kaiken saamansa suosion. Mutta minä tykkään omasta versiostani enemmän. Joudun olosuhteiden pakosta kokkaamaan usein vain itselleni, ja kun näin tylsästi käy, kehittelen annokseni vain ja ainoastaan lemppariaineksistani. Kuka sitä nyt pahaa ruokaa vasiten tekisi?
Reseptivarkaan keittiössä avokado saa – yllättäen – seuraansa sitruunaa. Paljon. Muut irvistelisivät, mutta kun itselleen tekee, saa vetää överit ihan rauhassa. Tuore raastettu inkivääri on toinen maku, joka nostaa toisilta tukan pystyyn, mutta tekee tämän ruoan entistäkin raikkaammaksi, vihreämmäksi ja keväisemmäksi. Kourallinen rouhittuja manteleita tuo mukavasti suutuntumaa. Tykkään!
SE OIVALLUS:
Valkosipulia olen elämäni aikana kuorinut ja hienontanut varmasti kymmeniä kiloja. Keittiöveitsen lappeella kun kynnen litistää, kuori irtoaa helposti, ja sen jälkeen muhju hienoksi veitsellä. Näin olen oppinut sen tekemään ja kätevästi se on käynyt. Mutta kokeilepa HAARUKKAA! Litistä kynsi haarukalla, kuori irtoaa kuin itsestään. Sen jälkeen riittää pari reipasta painallusta ristiin rastiin, ja kynsi on kauniisti murskana. Vau. En enää palaa veitseen.
yhden naisen annos:
puolikas avokado
1 pieni valkosipulinkynsi HAARUKALLA kuorittuna ja murskattuna
teelusikallinen tuoretta, raastettua inkivääriä
sitruunamehua tarpeeksi
kourallinen rouhittuja manteleita
loraus oliiviöljyä
Kun pasta kiehuu reilusti suolatussa vedessä, sekoita kaikki muu paitsi mantelit mössöksi. Muista panna suolaa tarpeeksi, muuten mikään ei maistu miltään.
Kun pasta on kypsää, ota talteen kupillinen keitinvettä siltä varalta, että pasta tuntuu kuivalta kun olet sekoittanut mössön siihen. Sotke kaikki sekaisin. Sekoita lopuksi mantelit, ripottele muutama pinnalle.
Syö parmesaanin kanssa. Kylmä, rutikuiva valkkari menee myös mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti