”one cannot think well, love well, sleep well, if one hasn't eaten well"
Virginia Woolf

21.10.2012

HELLO KITTY -KAKKU

Suloisen kummitytön lempparihahmoa ei ole vaikea arvata, joten tämänvuotisen synttärikakun teema oli itsestään selvä. 
Väliin mansikkamoussea, päälle pinkiksi värjättyä kermavaahtoa sekä sokerimassalla päällystetty ohuesta kakkupohjasta vapaalla kädellä leikattu Kittyn pärstä.
Vielä kerran onnea ihana Saara 4v!



rusetti marsipaania, silmät ja viikset lakua. nenänä karkki.

3.10.2012

MUMMOJEN KAALILAATIKKO

Viikonloppuna se iski. Selittämätön, järjetön himo kaalilaatikkoon. Pitäisköhän huolestua?

Pikkupitäjän kouluruokalan kaalilaatikko 80-luvulla haisi kuvottavalta ja maistui vielä pahemmalta. Yhtä voimakas inho niiltä ajoilta jäi vain hiihtämiseen. Molemmat oksettivat. Aika tavaran kaupitsee, sanoo kuitenkin vanhan kansan viisaus – ja niin kävi nytkin. Entisestä inhokista on tullut kuin varkain uusi suosikki. Hiihtämään en tosin suostu vieläkään vapaaehtoisesti.

Himon iskiessä oli pakko turvautua sekä netistä haravoituihin resepteihin, että niihin vanhan kansan viisauksiin, eli mummojen ja tätien ohjeisiin. Aikani asiaa makusteltuani yhdistelin mielestäni parhaat osaset kaikista ja ryhdyin puuhaan. Eira-mummo paistoi kaalit voissa. Passasi minulle. Eija-täti käyttää rutkasti siirappia. Sopii.

Kasvisversion tästä saa tietenkin korvaamalla jauhelihan vaikka soijarouheella. Mutta tartteeko sitä nyt rautalangasta edes vääntää...

Muistutan nyt vielä tässä, että tee reilu annos, tämä on nimittäin niitä ruokia, jotka ovat ehdottomasti parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Pyhä tarkoitukseni oli herkutella sunnuntaina ja pakastaa loput. Kolmena päivänä olen nyt rynninyt töistä kotiin kaalilaatikon kiilto silmissäni ja melkein juossut raput ylös survomaan annokseni mikroon jo ennen kuin ehdin edes takkia riisua päältäni. Huomiseksi olisi vielä yksi annos jäljellä. En taida malttaa pakastaa sitäkään...

Kuva on pöllitty netistä, koska tajusin vasta oman kaalini
silputtuani, että siitä olisi ollut kiva saada kuva ehjänä.
Valmis mössö kun on... no, ei kovin kuvauksellista.

kilo KAALIA
1,5 dl PUURORIISIÄ
400 gr JAUHELIHAA (minä käytin naudanpaistia, mutta lampaastakin tulisi takuulla hyvää)
reilu lohkare VOITA
1 SIPULI
4 dl LIHALIENTÄ
2 rkl SIIRAPPIA
MEIRAMIA
SUOLAA

Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
Paista pannulla jauheliha ja silputtu sipuli. Mausta suolalla ja meiramilla. Siirrä sivuun odottamaan.
Paista samalla pannulla silputtu kaali. Reilusti voissa. Kaali saa saada hieman väriä pintaansa, jonka jälkeen sitä haudutellaan pannulla n. 10 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu. Lisää suola ja siirappi.
HUOM! Ainekset kannattaa suolata kunnolla, sillä tämä on yksi niitä ruokia, joka ei maistu miltään ellei siinä ole tarpeeksi suolaa.
Kumoa koko komeus voideltuun uunivuokaan ja kaada lihaliemi päälle. Ihan tavallinen vesikin käy.
Anna paistua 200 asteessa ainakin tunti. Pinta saa ruskettua ja rapsakoitua ja enimmät nesteet haihtua. Vetinen löllö on ällöä, anna siis hautua huolella vaikka pidempäänkin. Jos pinta tummuu liikaa, peitä laatikko vaikka voipaperilla, mutta huolehdi, että neste pääsee haihtumaan.
Syö puolukkahillon kera.